Älä huku hiekkaan: Sri Lanka, Negombo, 6-8.6.

Matka alkoi herätyskellon piristessä klo 6:00 Otaniemessä. Viimeiset pakkailut ja mestojen laittaminen kondikseen kesävuokralaistamme varten.

Kuutisen tuntia myöhemmin laskeuduimme välilaskulle Pariisiin, joka on varovaisen objektiivisestikin arvioiden ehkä maailman hankalin välilaskukohde. 2 bussimatkaa, lukemattomien boarding pass tutkailujen, turvatarkastuksen ja yli tunnin matkan jälkeen pääsimme portillemme venaamaan jatkolentoa. Onneksi oli kolmen tunnin vaihto.

Vaihdon ärsyttävyyttä lisäsi se, että missään vaiheessa ei päästy sellaiselle alueelle, jossa olisi ollut kahviloita tai muitakaan ruokapaikkoja. Porttimme yhteydessä oli yksi kioski ja pikkuinen tax free, joista sitten ostimme mitä tarjolla oli, eli 150 gramman palan varsin hyvää brietä (joka tuli sinetöitynä ja jota ei varmaan olisi oikeasti saanut syödä Ranskassa, kun se oli tax free –tuote), pussin sipsejä ja kolmioleivän, ja istuimme syömään ja odottamaan jatkolentoa. Sri Lankan Airlinesilla onneksi palvelu pelasi ja purtavaa riitti.

Ensimmäinen asia johon Sri Lankan travelleri törmää on lämpö ja kosteus. Elohopea rullaa kolmen kympin lukemia ympäri vuorokauden ja lämpötilavaihtelut vuoden mittaan ovat melko vähäisiä, sillä Sri Lanka sijaitsee lähes päiväntasaajalla. Hiki siis virtaa, mutta lämpö ei ole sietämätöntä tai vaarallista kunhan muistaa juoda tarpeeksi. Sri Lanka on kohtalaisen pieni saari ja meri tasoittaa lämpötiloja. Varsinaiset helleaallot, joina lämpötila nousee yli 40 asteen, ovat siksi hyvin harvinaisia.

Laskeuduimme Colombon kansainväliselle lentokentälle viiden aikaan aamulla. Kulmakarvojamme kohottivat raskain myyjäjoukoin varustellut kodinkoneliikkeet, joissa myytiin jääkaappeja, uuneja, pesukoneita ja muuta isompaa elektroniikkaa. Pidimme kummallisena, että näitä tuotteita myytiin näin laajasti melko pienellä lentokentällä. Olimme selvittäneet, että haluamaamme kohteeseen pääsee muutamalla bussilla, taksilla tai kolmipyöräisellä Kaakkois-Aasiasta tutulla tuktukilla. Laitoimme heti alusta sniiduvaihteen silmään ja päätimme mennä bussilla, vaikka olimmekin pitkän lentomatkan jälkeen jonkin verran uupuneita. Kävelimme bussipysäkille noin kilometrin ja nousimme bussiin, joka vei meidät Negombon keskustaan. Jatkoyhteyden löytäminen osoittautui varsin hankalaksi, emmekä olleet aivan varmoja olimmeko jääneet oikeassa paikassa pois. Bussiliput maksoivat joitakin kymmeniä rupioita (1€ on noin 130 Sri Lankan rupiaa, kansainvälisesti LKR). Otimme siis loppumatkaksi tuktukin, kun sellainen tuli melko välittömästi kyytiä tarjoamaan, ja maksoimme kuskille pienen tinkauksen jälkeen 200 rupiaa. Ei olisi ollut montaa euroa kalliimpaa ottaa tuktukkia lentokentältä, mutta bussimatkaamiseen liittyy myös positiivisia sivuvaikutuksia. Näkee miten paikalliset elävät ja saa paljon enemmän irti matkanteosta.

Saavuimme Colombo Airport Hostel @ Negombo Beach:iin aamuseitsemän paikkeilla. Olimme varanneet sängyt kahdeksi yöksi jo Suomesta käsin. Edukkaan majoituksen löytäminen oli ollut hieman haastavampaa kuin olimme odottaneet, mutta emme lopulta joutuneet tinkimään mestan laadusta tai sijainnista. Suureksi yllätykseksi ja onneksi sänkymme olivat jo valmiina saapuessamme, vaikka check-in ei virallisesti alkanutkaan ennen iltapäivää. Laitoimme tuulettimen päälle, viritimme hyttysverkot ja kömmimme tyytyväisinä nukkumaan useamman tunnin päikkärit.

Ennen myöhäiselle lounaalle lähtöä törmäsimme huonetovereihimme Maxiin ja Azeezaan, Lontoossa työskenteleviin saksalaiseen ja aussiin, jotka olivat juuri saapuneet kentältä parin viikon lomalle. Mukanaan vain pienet 30 litran reput. Juuri kun me olimme niin tyytyväisiä viime kerrasta huomattavasti keventyneisiin rinkkoihimme!

Negombossa ja Sri Lankan länsi- ja etelärannikoilla yleisesti on nyt low-season muun muassa lounaismonsuunin takia. Onneksemme pahin on jo takana, sillä toukokuu on kauden selvästi sateisin kuukausi. Monsuuneita tosin pelätään yleisesti mielestämme vähän turhaan, sillä senkään aikana sademäärä ei ole sen suurempi kuin Suomessa keskimäärin – ja onneksi sateet tuppaavat tulemaan lyhyinä, muutaman tunnin ryöppyinä, eikä koko päivää tarvitse kärvistellä tihkussa. Meidän Negombossa ollessamme ei satanut kertaakaan. Kuulimme, että ennen saapumistamme oli satanut pari viikkoa todella reilusti, joten saavuimme sateiden kannalta oikein otolliseen aikaan.

Negombo on maan pääkaupungin Colombon pohjoispuolella sijaitseva rantakaupunki, jonne monet tulevat rantalomalle high seasonilla, vaikkeivät rannat ilmeisesti aivan vedä vertoja joidenkin muiden Sri Lankan kohteiden rannoille. Luksushotellia kuitenkin löytyy pitkin rantaa oikein reilusti, mutta myös halvempia majoitusvaihtoehtoja ja travellerimeininkiä. Monet aloittavat tai lopettavat Sri Lankan tourneensa Negomboon, koska lentokentälle on rannalta vain 10km matka.

Rannan lisäksi Negombossa ei ole kovinkaan paljon nähtävää. Löytyy varsin suuri fishmarket ja vanha kolonia-aikainen old quarter, jossa on muutama hieno kirkko ja hollantilaisten peruja oleva linnake, joka on nykyään käytössä vankilana.

Ennen lounasta lähdimme kävelemään rannalle Negombo Beach Parkiin. Alkuun mesta näytti vähän häröltä. Pienistä kojuista myytiin sekalaista uppopaistettua ruokaa ja kaikkia sortteja oli vinot pinot valmiiksi tehtyinä. Tällaisissa tilanteissa ensimmäinen ajatus liittyy yleensä ruokaturvallisuuteen. Ruokien seisottaminen kuumassa ja kosteassa ei vaan ole hyvä juttu. Huomiomme kiinnittyi myös varisten merkittävään esiintymään. Niitä raakkui puissa, lenteli ympäriinsä ja vilvoitteli pienissä altaissa, joita hiekalle oli muodostunut.

Perttu ostamassa samosoja kojun pitäjältä.

Kalastusvene.

Aitaa raflan ja rannan välissä vahti myös vartija.

Meillä oli uikkaritkin mukana, mutta koska kaikilla vedessä telmivillä naispuolisilla paikallisilla oli päällään ihan paita ja housut, Mariko ei kokenut bikineissä uimisen olevan korrektia. Samaan ilmiöön törmäsimme myös viime vuonna Kaakkois-Aasian matkalla erityisesti Laosissa – tällä kertaa tosin missään ei ollut kylttejä kieltämässä paljastavissa asuissa uimista. Konservatiivisuus ulottuu toki myös muuhun pukeutumiseen: paikallisten naisten jalkoja ei koskaan näe polviin asti, ja kaula-aukoista ei tissivako vilku. Vaikka tietysti kannatamme naisten oikeutta pukeutua täsmälleen kuten heistä itsestään hyvältä tuntuu ilman leimaamista yhtään miksikään, matkalla ollessamme olemme kuitenkin vieraita paikallisessa kulttuurissa, eikä paikallisten loukkaaminen johda mihinkään positiiviseen.

Kävelimme rantaa pitkin ja morjenstelimme takaisin iloisille paikallisille, jotka toivottelivat meille hymyssä suin hyvää päivänjatkoa ja kyselivät mistä olemme kotoisin. Useampi tuli myös vaihtamaan kuulumisia ja toivottelemaan tervetulleeksi Sri Lankaan. Eräskin mies tuli oikein kättelyn kanssa juttelemaan kanssamme. Hän oli hyvin iloinen, että olimme tulleet Sri Lankaan, ja kyseli kaikenlaista. Emme ole aivan varmoja kuinka paljon hän lopulta kertomastamme ymmärsi, mutta erittäin hyvä fiilis kohtaamisesta kuitenkin jäi. Ihmiset ylipäänsä ovat olleet aivan mahtavia. Kaikki vastaantulijat vaikuttavat ystävällisiltä ja ihmiset tulevat aktiivisesti auttamaan jos meno näyttää siltä, että apu saattaisi olla tarpeen. Todella hyvät fibat Sri Lankan ihmisistä!

Perttu päätti antaa kojujen herkuille mahdollisuuden ja osti kaksi samosaa, jotka kojun pitäjä oli sekunteja aikaisemmin nostanut rasvakeittimestä tarjolle. Hinta oli 10 rupiaa per pieni samosa (alle 10cnt). Tulinen katkaraputäyte toimi mahtavasti, delicious.

Kävelimme rantaa molempiin suuntiin Beach Parkista heilutellen tassujamme paikallisille ja ihaillen meren kuohuja. Luksushotellien aitojen takana näimme keskivartalolihavia länkkärimiehiä juoruamassa uima-altaan reunalla. Rannalle rakennetaan parhaillaan vielä edellisempiäkin suurempaa luksushotellia. Raksan äänet kuuluivat rantakadulla.

Käveltyämme rannalla aikamme suuntasimme takaisin Beach Roadille tavoitteenamme etsiä edukasta ja paikallista murkinaa. Tehtävä osoittautui yllättävän hankalaksi. Rannan läheisyydestä ei kerta kaikkiaan löytynyt halpaa paikallista ruokaa. Kaikki ravintolat olivat yksinomaan rannan parempien hotellien asiakaskunnille targetoituja. Lisäksi kaikki ravintolat olivat täysin tyhjiä, mikä on yleisesti huono merkki mm. safkan tuoreuden kannalta. Tunnin kävelemisen ja etsimisen jälkeen menimme uupuneina ja nälkäisinä syömään Waves–nimeä kantavaan ravintolaan, jossa annoksen sai 500 rupian hintaan.

Tilasimme sea food fried ricen Marikolle ja fish curry + ricen Pertulle. Ruoka oli varsin fantastista ja annokset suuria. Ravintoloitsija puhui erinomaista englantia ja kertoi meille paljon Sri Lankasta. Hän myös esitteli omat versionsa siitä miten meidän tulisi aikamme Sri Lankalla käyttää: mihin mennä, missä järjestyksessä, kuinka kauan viipyä ja mitä tehdä kohteissa.

Ensimmäisenä yönämme nukuimme oikein makeasti, vaikka huoneessamme melko perkuleen kuuma olikin. Herättyämme aamulla söimme sänkyjemme hintaan sisältyvän aamiaisen, joka koostui parista palasta paahtista, yhdestä munasta ja muutamasta palasta kasviksia, sekä teestä tai kahvista. Sri Lankalla on käsittääksemme varsin yleistä, että majoituksen hintaan sisältyy aamiainen.

Syötyämme lähdimme jalkaisin etsimään Bus Ticket officea, josta voisimme ostaa bussiliput seuraavalle päivälle ja jonka hostellinpitäjä meille neuvoi. Officen löytäminen oli kuitenkin mahdoton tehtävä, eikä kukaan paikallinenkaan oikein osannut auttaa. He neuvoivat vain nousemaan bussiin kuten kaikki muutkin tekevät. Kävellessämme katua pitkin huomasimme kyltin: ”Special Sunday Lunch 150LKR". Täydellistä! Menimme sisään porteista lähes autiolle sisäpihalle, josta haravoiva puutarhuri ohjasi meidät sisään autioon juhlatilaan.

Talk about tasoristeys. Ihmiset tallailevat raiteita pitkin usein.

King Coconut, 50 rupiaa (noin 40snt).

Kanaali. Kyltti ilmoittaa ettei mestoille saa rekentaa (ei vissiin).

Kävelymahdollisuudet teiden varsilla ovat usein melko rajattuja.

Paikka näytti siltä että pari päivää aiemmin oli pidetty ihan kunnon krebat. Paikan omistaja tuli kysymään mitä etsimme. Kerroimme kyltistä ja että haluaisimme lounasta. Mies katsoi meitä ja totesi, etteivät he enää järjestä sunnuntai-lounaita. Hänen nimensä on John ja vietimme seuraavat puoli tuntia jutellen hänen kanssaan Sri Lankasta, Suomesta, Ruotsista ja maailman menosta. Kävi ilmi, että hän oli elänyt 25 vuotta Ruotsissa, jossa hänen lapsensa edelleen ovat. John kertoi järjestävänsä reissuja turisteille kaikkialle Sri Lankaan ja neuvoi meille parhaat reitit ja must-seet. Vastineeksi hän antoi meille korttinsa ja pyysi meitä järjestämään hänelle kontakteja Suomen matkanjärjestäjä-skeneen. Otimme kortin ja lupasimme yrittää.

John on asunut 25 vuotta Ruotsissa. Hän etsii kumppania Suomen matkailuskenestä.

Vogue!

Lähdimme jatkamaan matkaa Johnin neuvomaa paikallisten suosimaa lounaspaikkaa kohti. Astuessamme sisään moni pää kääntyi. Hymyilimme ja meille hymyiltiin takaisin. Paikka toimi varsin selvällä logiikalla.Valitaan vitriinistä millaista safkaa halutaan ja clerkki tiskin takana kokoaa ne lautaselle. Maksu hoidetaan lopuksi kun masu on saatu täyteen ja mahdolliset jälkkärit ja limpparit nautittu. Osoittelimme mielestämme kivoimman näköisiä ruokia ja ne kannettiin meille pöytään. Ostimme myös parit cola-juomat.

Mariko valitsemassa lounaan koostumusta ravintolassa. Paikalliset suhtautuivat meihin lempeän huvittuneesti.

Kaikki paikalliset söivät vain käsin ja mekin yritimme aluksi. Ei siitä oikein mitään tullut, joten turvauduimme meille tuotuihin lusikoihin. Ruoka oli haaleaa, mutta varsin maukasta ja jotkin curryt oikein mukavan tulisia. Sri Lankan ”kansallisruoka” ja kaikkien luotto- ja lemppariruoka on simppelisti rice and curry. Tämä tarkoittaa riisiä, jonka kanssa syödään yhtä tai useampaa currya ja mahdollisesti joitakin lisukkeita, kuten esimerkiksi coconut sambalia, hedelmächutneyta, chiliä tai rieskaa muistuttavaa rotia.

Syömisajoissaan srilankalaiset ovat varsin järjestelmällisiä. Suuri osa ravinteeleista sulkee ovensa lounaan ja illallisen väliseksi ajaksi tai on auki vain lounasaikaan (noin 12-15). Sri Lankalla on myös tyypillistä tehdä ruuat kotona etenkin iltaisin, joten paikallisia ei kummemmin näe syömässä ilta-aikaan ravintoloissa.

Lounaan jälkeen kävimme pällistelemässä linnoitusta, nykyistä vankilaa, ulkopuolelta. Istuessamme lepuuttamassa jalkojamme näimme useammankin pidätetyn kuljetuksen käsiraudoissa laitokseen. Huvittavaa oli, ettei käytössä ollut mitään poliisiautoja, vaan paikalle saavuttiin ihan tavallisella tuktuk-kyydillä.

Tsekkasimme myös läheisen fish marketin tilat, vaikka sunnuntaina myyntiä ei ollutkaan. Paikalla hengaili joitain paikallisia, ja yksi heistä – rantaklubin DJ – tuli juttelemaankin. Fish marketilta linnoituksen toista puolta palatessamme törmäsimme Sri Lankan epäilemättä toistaiseksi kuumottavimpaan ilmiöön: vihaisiin kulkukoiriin. Koiria hengailee yleisesti ottaen joka paikassa, eivätkä ne tyypillisesti ole aggressiivisia, mutta jättömailla ja syrjäisemmillä biitseillä, joissa niitä hengailee laumoissa enemmänkin, ne käyttäytyvät uhkaavasti. Tällä kertaa lähellä jotain puuhannut paikallinen hätisti uskaliaimman koiran pois.

Varikset vilvoittelemassa lammikossa.

Pari pientä kisua piti majaa veneessä.

Kävimme vielä tsekkaamassa kaupungin bussiaseman, jossa oli yllättävän letkeä tunnelma. Paikka oli siisti, paikallinen musiikki soi kajareista ja värikkäät retrot bussit odottivat matkustajia hyvässä järjestyksessä omilla laitureillaan. Busseja kaikenlaisiin kohteisiin meni hyvin säännöllisesti valoisaan aikaan, ja liput ostettaisiin matkalla.

Bussiasema oli hieno!

Asemalta lähdettyämme piipahdimme viereisessä pikku tavaratalossa ostamassa Pertulle sarongin, eli paikallisten miesten yleisesti käyttämän lannevaatteen. Myyjiä oli paljon, ja he olivat varsin palvelualttiita ja erittäin halukkaita saamaan kaupat aikaiseksi riippumatta siitä, istuiko vaate vai ei. He saavat epäilemättä osan palkastaan perustuen toteutuneeseen myyntiin. Sarongeja oli tarjolla monen hintaisia, ja valitsemamme väri ja materiaali kustansi lopulta 1500 rupiaa, eli vajaat 12 euroa.

Ajattelimme katsoa auringonlaskun rannalta, joten otimme tuktukin Beach Parkiin. Yllätykseksemme mestassa oli väkeä pipona, ja käynnissä oli spontaanin tuntuiset festarit. Rannalla oli varmasti tuhansia ihmisiä viettämässä aikaa vedessä polskien, bongoja tai torvia soittaen, leijoja lennättäen tai piknikillä. Meno oli huikea! Auringonlaskun jälkeen kävimme syömässä hyvät, joskin tyyriinpuoleiset (700 rupiaa annos) curryt viereisessä Boat Restaurantissa.