Politiikkaa, yrittäjyyttä ja unelmia Yiwussa

Viime blogauksesta on tovi. Pahoittelut sinulle, rakas lukija, joka päivittäin käyt tarkastamassa blogin uuden postauksen toivossa.

Osallistuin keskiviikkona 11.11. Sino-Nordic Young Champions Forumiin panelistina. Tämä lause kätkee sisäänsä melkoisen sopan. Aloitetaan alusta.

Slush China, spinoff Suomen startup-konferenssista rantautui Kiinaan tänä vuonna. Tapahtuma onnistui mainiosti, 2000 kävijää, erinomainen ohjelma ja hyviä puheita ja pitchejä (meikäläisen veto pitching-kisassa löytyy juutuubista EntoCuben lataamana.) Slush China poiki kutsun Sino-Nordic Young Champions Foorumiin. Tapahtuma oli päällekkäin Suomen Slsuhin kanssa, joten Slush Chinaa edustamaan lähetettiin minut, Jori ja Slush China tiimin Tai Yang.

Sino-Nordic Young Champions Forum kuulosti joltakin partiolaisten järjestämältä pöhinäretkeltä nuuksioon (kaikella rakkaudella partiolaisia kohtaan), joten en ottanut tapahtumaa kovinkaan vakavasti. Slushilta oli pyydetty puheenvuoro ja paneeliesiintyminen ja näistä huolehtiminen oli minun hommani delegaatiossa. Stormasin mielestäni varsin huikean tarinan kasaan, jossa lähdetään jäiseltä suolta kaskiviljelemään Suomen menestystä ja rakennetaan hyvinvointivaltio sisulla ja perkeleellä alle sadassa vuodessa.

Tapahtumaa varten minun piti myös laatia kiinalainen CV, jollainen tarvittiin kaikista puhujista. Kiinassa CV kirjoitetaan wall-of-text muotoon. CV:n sisällöstä luodaan lähes välimerkitön menestystarina henkilön taustasta ja saavutuksista. Mun mielestä melko älytön käytänne, sillä tällaisia dokumentteja on todella vaikea lukea ja löytää tekstin joukosta oleellinen tieto. Ehkä systeemi toimii paremmin kiinalaisilla merkeillä.. Noh enivei, laadin siis tällaisen CV:n. Lähetettyäni sen minulla ilmoitettiin, että olisi hyvä jos keksisin itselleni tittelin, joka linkittäisi minut hieman vahvemmin Slushiin (jotta olisin uskottava puhuja asian tiimoilta.) Lisäsin siis ”Slush China team member” teksimuuriini. Tämän kanssa olin ok, sillä olin mukana touhuamassa Slush Chinassa, vaikka kontribuutioni pieni olikin.

AAAAAAAAA

Yiwuun lähdimme Jorin kanssa junalla. Junassa tapasimme Jaakon, joka on nimestään huolimatta 

kiinalainen insinööri. Jaakko on töissä The Switchissä, suomalaisessa yrityksessä, joka valmistaa high tech roottorikamaa tuulivoimaloihin. Vedimme poikain kanssa muutamat bisset naamariin ravintolavaunusta ja kävimme tapaamassa Suomen poliittista delegaatiota saatuamme kutsun heitä moikkaamaan. Kävelimme junan etuosaan monien aseistettujen vartioiden ohi tapaamaan delegaatiota. Jutellessamme eduskunnan puhemies Lohelan ja kansanedustajien kanssa rupesin hiffaamaan, ettei tässä välttämättä olla matkalla partiolaisten pöhinäfestareilla (ja tämä ei siis millään pahalla partiolaisia kohtaan), vaan astetta korkeamman levelin poliittiselle areenalle.

Yiwun juna-asemalla meitä oli vastassa nuori tyttö, englannin kieliseltä nimeltään Daisy: assistenttimme. Nousimme autoon Jorin ja Jaakon kanssa ja liityimme samaan letkaan suomidelegaation kanssa. Meidät vietiin konferenssikeskukseen poliisisaattueessa. Matkalla Daisy kertasi aikatauluja ja briiffasi meitä seuraavan päivän koitoksiin.

Konferenssikeskus oli hämmästyttävä. Se oli valtava, massiivinen kartanokompleksi ja rakennettu miltei kokonaan marmorista. Tsekkasimme sisään ja kävimme heittämässä romppeet huoneisiimme. Huoneeni oli miltei yhtä iso kuin mun ja Marikon kämppä Otaniemiessä. Huoneessa oli kaksi king-size sänkyä, iso kirjoituspöytä, sohva-alue, valtava terassi upealla näköalalla ja valtava marmorinen kylpyhuone isolla kylpyammeella. Mesta oli äveriäisyydestään ja satojen eurojen huonehinnoistaan huolimatta nollan tähden konferenssikeskus, sillä Kiinan hallinnon säännöt kieltävät poliitikkojen majoittamisen luksushotelleissa.

Pelipaikalla oli myös vanha kaverimme, Suomen Ylioppilaskuntien Liiton puheenjohtaja Jari Järvenpää, jonka huoneeseen menimme nauttimaan olutta. Aiemmin oli selvinnyt, että olisin vain panelisti enkä pitämässä puheita, joten olin heittänyt Jarille ideani hänen keynote-spiikkiä varten. Kävimme slaidit pikaisesti läpi – timanttia.

Olimme hieman nälkäisiä, joten lähdimme alakertaan tsekkaamaan josko illallisbuffetti olisi vielä auki. Ei ollut. Meille näytettyyn ruokalistaa, mutta voisimme vain tilata ruokaa huoneeseemme. Yritimme tilata muutaman burgerin, mutta nämä olisi pitänyt maksaa itse. Fuck that. Jätimme burgerit ostamatta ja lähdimme aulaan. Aulassa tapasimme assistenttimme, joka rupesi jeesaamaan meitä ruuanhankinnassa. Saisimme burgerit 85% alennuksella (maksaisimme vain huonepalvelusta), mutta aamiaiseen oli enää 7 tuntia, joten jätimme burgerit tilaamatta.

Päädyin jonkin tapahtumaketjun päätteeksi keskustelemaan pukukoodista Daisyn kanssa. Minulla oli reissussa (ja Kiinassa ylipäätään) mukana vain sininen pikkutakki, eikä ollenkaan pukuhousuja. Kävi erittäin nopeasti ilmi, ettei tämä kerta kaikkiaan käy. Aamulla olisin mukana yhteiskuvassa, johon osallistuu KIINAN VARAPRESIDENTTI, eikä tällaiseen kuvaan ole soveliasta astua missään muussa kuin tummassa puvussa. Selitin, ettei minulla ole tummaa pukua ja että tämä olisi ollut hyvä tietää etukäteen. Daisy ja muutama muu järjetävän tahon edustaja rupesi soittelemaan puheluita. Naureskelimme Jorin ja Jarin kanssa, että aamulla on varmaan teetetty puku odottamassa oven takana.

Överi

Paljon puheita ja simultaanitulkkaus.

Aamulla hotellin upean runsasvetinen ja virkistävä suihku pyyhki kaiken krapulaisuuden olemuksestani. Jorilta lainaamani puku päällä lähdin aamiselle (minun pitäisi osallistua kuvaan, joten vaihdoimme vaatteita Jorin kanssa kuvaa varten). Aamiaisen jälkeen tapasin Daisyn, joka kertoi, että minulle olisi puku alakerrassa (score!). Lähdin Daisyn ja kahden miehen mukaan, jotka availivat minulle ovia ja tilailivat hissejä kuin presidentille. Minut vietiin kellariin luukulle, josta hotellin työntekijät ilmeisesti hakevat työvaatteensa. Tiskillä minulle ojennettiin suurin puku, mitä valikoimasta löytyi. Vilkaisin housujen kokoa: XXXL. Jaahas… noh ei muuta kuin koittamaan. Täytyy myöntää, että hämmästyin melkoisesti, kun housut istuivat täydellisesti. Rotsikin oli oikein sopiva.

Kävin palauttamassa Jorin puvun hänelle ja lähdin pönöttämään kuvaan varapressan kanssa. Jokaiselle oli määrätty tarkka paikka kuvassa, mihin ikinä fengshuihin plaseeraus lopulta perustuikaan. Kuvasta tuli varsin hauska, koska olin melko lyhyiden ihmisten ympäröimänä, mikä sai minut näyttämään todella isolta.

Varsinainen tapahtuma alkoi naurettavan tunteellisella videolla Kiinan ja pohjoismaiden pitkästä ystävyydestä ja yhteistyöstä. Videolla rannalla leikkivä lapsi kysyy sietämättömän söpöllä äänellä pohjoismaista ja hänelle vastaavat toimistoistaan pohjoismaiset hallintoihmiset. Todella vaikuttava video kuitenkin oli ja kyllä sitä katsellessa silmät hivenen kostuivat, sen verran kauniisti video oli toteutettu.

Avajaispuheita ”Entrepreneurship and Dreams” –topicin ympäriltä pidettiin kymmenkunta, parhaana vetona tietenkin Jarin keynote puhe Suomen noususta ja ongelmista, sisusta, yrittäjyydestä ja ohjeista maailman hallinnoille. Suurin osa puheista oli varsin puuduttavia, sillä tällaisissa poliittisissa puheissa ei ole tapana varsinkaan Kiinassa sanoa yhtään mitään. 70% puheesta käytetään historian ja maiden välisen pitkän ystävyyden kertaamiseen, 20% kerrotaan siitä miten hyvä meininki on just nyt ja loppuun toivotaan pitkää ystävyyttä, vaurautta ja kansojen välistä rakkautta.

Jarilla oli asiaa! (c) Jori

Pientä lisäjännitettä tapahtumaan toi Kiina-Norja tilanne, sillä tapahtumassa tehtiin pientä historiaa. Tämä forum oli nimittäin ensimmäinen poliittinen tilaisuus Kiinassa, johon osallistui norjalainen kansanedustaja viiteen vuoteen. Norjan ja Kiinan poliiittiset suhteet katkesivat täysin 2010, kun Norjan Nobel-komitea myönsi rauhanpalkinnon Liu Xiaobo:lle, joka viruu tällä hetkellä kiinalaisessa vankilassa poliittisena vankina. Tämä keisi on todella mielenkiintoinen, kannattaa tutustua!

Lounaan jälkeen ohjelmassa oli rinnakkaissessioita, joista olisin panelistina Innovation and Entrepreneurship –nimeä kantavassa keskustelussa. Olin aamulla saanut tiedon, että minun tulee sittenkin pitää joku puhe, joten olin raapustanut muutamat pointterit vihkooni. Meitä panelisteja oli yhteensä 6, joista neljä kiinalaisia venture capitalisteja ja bisnesmiehiä ja kuudes ruotsalainen Janis, joka perusti 2002 ruotsiin STARTcentrumin, joka koutsaa ja innostaa nuoria yrittäjyyteen.

All male panel!

Esittelypuheessani kerroin lyhyesti itsestäni ja tarinoin yrittäjyydestä ja riskeistä ja siitä miten yhteiskunta voi lisätä innovaatioiden määrää luomalla rakenteita yrittäjyysriskin jakamiseen. Keskustelu simultaanitulkattuna oli hieman kankeaa, mutta ihan hyvä setti. Sellaisen huomion tein, että diskurssi Kiinassa on äärimmäisen amerikkalainen. Yleinen mindset on, että kuka tahansa voi menestyä ja ainoa este on laiskuus ja saamattomuus, luovuttaminen. ”You try and you try until you make it”. Puhuin paljon epäonnistumisesta ja epäonnistumisten hyväksymisestä ja huomautin, miten tässä diskurssissa usein unohtuu, että 90% startupeista kuolee. Minusta on todella vahingollista rakentaa maailmankuvaa, jossa vain laiskat ja paskat epäonnistuvat, etenkin kun kiinalainen nuoriso on jo nyt äärimmäisen stressaantunut ja huolestunut tulevaisuudestaan.

Keskustelun jälkeen minua haastatteli Xinhua news, Kiinan Yle. Juttelin toimittajan kanssa melko pitkän tovin monista aiheista, mutta jutun fokukseksi muodostuivat hyönteiset, mikä on vallan hyvä nosto. Lyhyt juttu on täällä: https://amp.twimg.com/v/3fe505ba-1747-44da-bcd3-94f6c30ff8a5

Ilta vietettiin lievässä nousussa verkostoituen överin 13 ruokalajin illallisen ja mahtavien esitysten parissa. Paikalle roudattu kiinalainen popstara oli jopa ottanut käännetyn suomalaisen iskelmän repertuaariinsa. Lavalla nähtiin myös lasten kungfu-show, pekingin oopperaa, hämmentävä maskienvaihtotanssi ja muuta perinteistä kiinalaista viihdykettä.

Sen verran oli lystiä hommaa, että nukuin hivenen pommiin seuraavana päivänä ja missasin kierroksen Yiwussa. Kierros oli kuitenkin ilmeisen paska, joten ehkä onni onnettomuudessa. Yiwu on kauppakaupunki ja Kiinassa sanotaan, että Yiwussa kivet muuttuvat kullaksi. Yiwu on the mesta, johon vaikkapa Anttilan sisäänostajat menevät katsomaan millaista kamaa Kiinasta voisi tilata. Yiwussa on kymmeniä tuhansia liikkeitä, joiden tarjooma on näytille ympäri vuoden pyörivissä näyttelyissä. Jos haluaisi käydä jokaisessa liikkeessä, menisi siihen 1,5 vuotta, jos hommaa tekee 8h päivässä ja viettää kussakin kaupassa 3 minuuttia.

Muiden hajoillessa sateeseen ja kylmyyteen Yiwun kierroksella menin tohvelit jalassa yksin aamiaiselle. Tapasin Kenialaisen poliitikko/liikemiehen, joka oli ollut Pekingissä poliittisella vierailulla ja nyt Yiwussa tekemässä omia bisneksiä. God knows millaisia diilejä siinäkin oltiin hieromassa.

Monni!

Kiina tekee todella paljon Afrikassa ja tekee todella paljon hyviä juttuja, esimerkiksi rakentamalla infrastruktuuria, jonka avulla Afrikan talous voi kehittyä. On hommassa kuitenkin vähän arveluttaviakin asioita liittyen erityisesti Afrikan luonnonvarojen käyttöön. Mozambikin rannalla alkuvuodesta 2014 näin ihan omin silmin Afrikan itärannikon kalastusoikeuksien massamyynnin vaikutukset. Rannat täynnä hylättyjä pieniä kalastusveneitä ja horisontissa seilaavat kiinalaiset troolarit, jotka rikkovat kansainvälisiä sopimuksia (sovitusti) sekä kalastusmääristä  että liian lähellä rantaa kalastamisesta. Meanwhile Mozambikin presidentti loungailee menemään kiinalaisten lahjoittamassa virka-asunnossaan. Kaikesta huolimatta uskon, että juurikin Kiina nostaa Afrikan köyhyydestä.

Yiwusta reissu jatkui Hangzhouhun, missä meille oli järjestetty vielä pari päivää vapaamuotoisempaa ohjelmaa. Hahaha - tässäkin oli vähän jännitysmomenttia, koska meille ei ollut tullut tietoa, että Hangzhoun keikalle pitää erikseen ilmoittautua. Säädimme hommaa illan mittaan tuntitolkulla ja ei homma vaan liikahtanut. Muistimme kuitenkin Slush Chinasta oppimamme: Kiinassa kaikki on vaikeaa, mutta kaikki on mahdollista. Painoimme siis menemään ja häiriköimme lähetystöjen tyyppejä assistenttimme Daisyn sijaan. Homma funkkasi lopulta ja saimme melko monen tunnin säätämisen jälkeen tiedon, että meille on järjestetty kyydit ja majoitus ja pääsemme mukaan. Mui bueno, sillä muuten olisimme olleet jumissa Yiwussa ilman suunnitelmaa tai kyytejä minnekkään.

Asemalla Heikin kera matkalla Hangzhouhun. 

 

Hangzhoussa majoituimme viiden tähden Huyat –hotellissa kuuluisan West Laken rannalla. Viime vuoden reissulla tykkäsimme Marikon kanssa Hangzhousta eniten näkemistämme suurista kaupungeista. Tällä kertaa säät eivät olleet aivan niin hyvät, mutta kaunis kaupunki oli silti.

Aivan käsittämättömän viihdyttävä ja hieno show. (c) Jori 

Hangzhoun ohjelmassa meillä oli kaksi poliittista upeaa illallista, muutama ekskursio (Geely, joka osti Volvon, innovaatiohubi ja Alibaba group) ja aivan käsittämättömän upea show Kiinan historian disneylandiä muistuttavassa romanceparkissa (nimi oli myös time travel park). Esitys oli nopeatempoinen ja kertoi Kiinan historiasta ja kiinalaisesta rakkaustarinasta. Lavalla nähtiin upeita esityksiä, akrobatiaa, (paikoin erittäin seksikästä) perinteistä tanssia isoissa ja pienissä ryhmissä, hollywood-tyylisiä macho-taistelukohtauksia, HEVOSIA ja vesiputous- siis kelatkaa, ihan oikea monta metriä korkea vesiputous. Lavalla. Aivan käsittämätön show ja upea kokemus. Merkille pantavaa oli myös satojen, jopa tuhansien älylaitteiden meri yleisössä. Luultavasti jokainen katsoja otti kuvia tai videoita esityksestä, osa kuvasi koko shown.

RomanceParkin entranssi

Innovaatiohubi Hangzhoussa.

Ekskuista ei voi sanoa muuta kuin, että Alibaba on aivan käsittämätön tarina ja aiheuttaa syvää intoa, ihailua ja pelkoa. 11.11. eli singles day on Alibaban lanseeraama shoppailupäivä. Tänä vuonna Alibaban e-commerce platformit fasilitoivat keskimäärin 146,000 transaktiota sekunnissa tämän nettishoppailukiiman aikana. Tämä luku on käsittämättömän suuri, sillä koko Visa-järjestelmän transaktiomäärä (kun jotain maksetaan Visalla jossakin maailmassa) on noin 20,000/s. Alibaba on avannut netissä shoppailun ovet kiinalaisille ja luonut 10 miljoonaa työpaikkaa mahdollistamalla tavaroiden myymisen ja ostamisen helposti netissä. Alibaba on myös vienyt internetin maaseuduille ja rakentanut nettikauppakeskuksia landelle. Näissä keskuksissa ihmiset voivat ostaa ja myydä tavaraa netissä. Upeaa settiä. Pelottavan hommasta tekee Alibaban valta ja kerätyn tiedon käyttömahdollisuudet esimerkiksi luotottamisessa. Kiinassa puoli miljardia ihmistä on luottotietojärjestelmän ulkopuolella. Alibaba voi datansa avulla arvioida näiden ihmisten luottoriskiä. Uhkakuvana on maailma, jossa ihmisten luotetattavuus arvioidaan Alibaban mustasta laatikosta tulevalta credit scorella. Tämä olisi toki kätevää. 

Pojilla oli hieno pianostartuppi

Innovaatiohubivisiitillä kävin heittämässä nopeat läpät paikallisen pianonopettelupeliä tekevän startupin kanssa. Startup saa rahoituksen ja tilat innovaatiohubilta ja raha näyttää olevan vähän turhankin löysässä. Pojilla oli upea tuote ja valtava lista ultrahiottuja featureita, mutta ei mitään pläniä launchata tuotetta markkinoille tai edes tehdä testejä oikeilla käyttäjillä. 

Alibaba ihastuttaa ja pelottaa.

Alibaban kampuksella oleva patsas muistuttaa pienyrittäjistä, joita Alibaba palvelee. 

Ku ny oltii jo etelässä päätimme käydä vielä Jorin kanssa Shanghaissa moikkaamassa kaveriamme Tonya, joka on koulussa Tongin yliopistossa. Mukaamme lähti yksi Suomen nuorimissita entisistä kansanedustaja, rovaniemeläinen päättäjä Heikki Autto, joka oli Hangzhoun pohjoismaisen delegaation johtajana hurmannut kaikki upeilla illallispuheillaan.

Hiano panorama!

Shanghaissa kävimme shoppailemassa, juomassa gintonicit puolen kilometrin korkeudessa, häröilemässä metrossa ja lämmitimme illalla Tongin yliopiston kampuksella olevan suomalaisten katolle rakentaman puusaunan. Oli mahtavaa saunoa ja juoda jaloviinaa lauteilla korkeiden kerrostalojen ympäröimänä. Kiitos Tony hostaamisesta! Saunan jälkeen lähdimme baariin, sieltä vetämään jurrikaraokea ja vielä viimeistelemään ilta yökerhoon.

Säädöntäyteisen reissun kruunasi junalippujen loppuminen kesken, kun yritimme Jorin kanssa päästä darraisina takaisin Pekingiin seuraavana päivänä. Saimme kuitenkin liput illan lennolle, joten pääsimme himaan.

Hyvä keikka, mutta tulipahan tehtyä! Uusia frendejä, melkoinen kasa käyntikortteja ja muutama todella unohtuman kokemus. 

EDIT 24.11: Kontenttia sensuroitu nettisensuurin hengessä. 

Skyline (c) Jori

Korkeella oltiin :O