Bussimme piti lähteä kello 7.30, ja noin 20 vaille 7
vääntäydyimme matkatavaroinemme huoneestamme ulos tarkoituksenamme nauttia
aamiaista ennen lähtöä. Aulassa meitä vastassa oli hermostunut tuktuk-kuski,
jonka mukaan olimme myöhässä ja haun hostellilta piti olla klo 6.30. Yritimme
siinä sitten kirjautua mahdollisimman nopeasti ulos, mikä ei ollutkaan kovin
helppoa, sillä tiskin takana oli hemmo, joka ei selvästi ollut kovin perillä
tehtävistään emmekä olleet häntä ennen nähneetkään. Hän kaivoi jostain
huoneellemme merkityn aamiaislaskun, jonka oletimme olevan saapumisaamumme
ateria ja kerroimme maksaneemme sen heti syödessämme. Kaveri oli ilmeisen
epäuskoinen, mutta hyväksyi lopulta tarjoamamme 38 dollaria (9+9 huoneesta, 2
pyykistä, 9+9 bussilipuista, meidän mukaamme). Kiirehdimme lastaamaan kamojamme
tuktukiin, kun tajusimme, ettemme oikeastaan olleet saaneet mitään
bussilippuja. Mariko ryntäsi takaisin sisälle pyytämään niitä, ja kaveri tiskin
takana täysin tyhjällä ilmeellä väitti, ettemme olleet maksaneet mitään
bussilippuja ja osoitti noin 5 dollarin arvoista aamiaislaskua, joka
huoneellemme oli merkitty. Tässä kohtaa alkoi jo vituttaa aika paljon.
Onneksi paikalle saapui (nähdäksemme) hostellin ainoa
fiksu työntekijä, jolle olimme sattuneet maksamaan aamiaisemme pari päivää
sitten. Lopulta saimme lippumme, tuktuk-kuski ei ollutkaan hakemassa meitä ja
lähtömme oli edelleen 7.30, sekä selvisi että emme olleet edes syöneet laskuun
merkittyä aamiaista ja sen oli jättänyt maksamatta joku muu. Perttu lähti
etsimään takeaway-aamiaista, sillä emme todellakaan olleet vaikuttuneita
saamastamme asiakaspalvelusta omassa hostellissamme, mutta laihoin tuloksin. Tiedustelimme
olisiko meillä vielä aikaa syödä omassa hostellissamme, ja meille kerrottiin
bussin olevan kymmenisen minuuttia myöhässä, joten ehtisimme kyllä. Lopulta
hotkimme omelettimme, sillä bussi oli minuutilleen aikataulussa.
Matka Bangkokiin kesti kaksi kertaa niin kauan kuin
meille oli luvattu, mutta tämä ei ollut mikään yllätys. Järjestelyt olivat
varsin hämärät, ja meitä odotutettiin moneen kertaan ilman mitään ilmeistä
syytä. Rajan ylitettyämme matkaajia lastattiin minibusseihin, jotka saapuivat nähtävästi
ihan milloin sattui ja niihin valittiin matkustajat melko mielivaltaisesti – me
odottelimme kyytiä lopulta noin tunnin. Rajanylitys itsessään oli nopea ja
kivuton, eikä missään tarvittu korruptiomaksuja. Thaimaahan saa maarajan
ylittäessään kaksi viikkoa viisumivapaata aikaa.
 |
| Rajalla venaamassa kyytiä. |
Thaimaan puolella olosuhteet olivat hyvin erilaiset
kuin edellisessä kolmessa maassa. Tiet olivat hyvässä kunnossa, tienvarsilla
oli vauraan näköisiä omakotitaloja. Minibussimme pysähtyi 7eleveniin.
Bangkokissa oli bussiverkko, metro, skytrain ja luotettavia mittaritakseja.
Paikallisilla on tyypillisesti joku muu tulonlähde kuin turistien häirintä.
Kaikenkaikkiaan meistä tuntui että olimme palanneet Kiinaan, paitsi että
paikalliset puhuivat enemmän englantia ja turisteja oli enemmän.
Minibussimme jätti meidät Khao San roadille, ehkä
maailman kuuluisimpaan backpacker-ghettoon. Jos olisimme tienneet päätyvämme
suoraan mestoille mistä voisi löytää hyvän ja halvan majoituksen, emme varmaan
olisi varanneet etukäteen majoitusta toiselta puolelta kaupunkia. Ajattelimme
saapuvamme pimeän tultua jonnekin kaukaiselle bussiasemalle (kuten olimme
tottuneet), ja olimme tällä kertaa päättäneet varata kivan majoituksen
valmiiksi. Pimeää toki oli jo. Meitä oli vastassa taksikuski, joka halusi 800
bahtia (19 euroa) kyydistä hostellillemme ja kertoi hoitavansa meidät
huomiseksi jollekin saarelle Full Moon Partyihin. Tunnistimme kyllä
pahimmanlaatuisen huijarin – hintapyyntö viiden kilometrin kyydistä oli tähtitieteellinen
– ja valehtelimme menevämme ensin syömään ja vaihtamaan rahaa.
Löysimme pienen kävelyn jälkeen yhden auki olevan
rahanvaihtokioskin, josta hankimme ensi hätään hieman käteistä. Kaikki paikat
tuntuivat olevan kiinni, vaikka kello oli seitsemän. Pysäytimme toisen taksin,
joka tarjosi kyytiä 150 bahtilla. Pyydettyämme mittarin käyttöä hän tarjosi
sataa bahtia. Se oli jo halpa, joten hyväksyimme tarjouksen. (Mittarihinta
olisi ehkä ollut noin 90 bahtia jälkikäteen selvitettyämme.)
Perille päästyämme emme enää katuneet majoituksen
varaamista etukäteen. Glur Bangkok Hostel oli ehdottomasti yksi parhaista
koskaan näkemistämme hostelleista – ehkä jopa paras. Meillä oli dormissa
pehmoinen ja erittäin puhdas parisänky, josta maksoimme yhteensä noin 15 euroa
yöltä. Henkilökunta oli mukavaa ja fasiliteetit vertaansa vailla. Ehkä parhaat
suihkut ikinä. Marikolle hankittiin jopa pariksi aamuksi hedelmiä ja jugurttia,
kun normaaliaamupalaan kuuluva paahtoleipä ei soveltunut ravinnoksi, vaikka
tarjolla oli joka tapauksessa aina cornflakeseja. Hostelli sijaitsi aivan
Saphan Taksin –nimisen skytrain-aseman ja päävenelaiturin vieressä.
Ulkopuolella oli ostoskeskus ja paikallismarketti, jossa myytiin kaikenlaista
matkalaukuista paistettuihin ötököihin.
Me suunnistimme saavuttuamme läheiseen katuravintolaan
syömään ihan jees edulliset thairuoka-annokset. Marikon padthai oli varsin
hyvää, mutta Pertun saama kylmä pieni annos kylmää ankkaa riisipedillä ei
ihastuttanut, vaikka se ihan hyvää olikin. Perttu tilasi annoksen osoittaen
naapuripöytää ja pyytäen saman annoksen, jotta kokemus heijastelsii
mahdollisimman hyvin bangkokilaisen kokemusta. Syödessämme ravintola heitti
lapun luukulle ja loppusiivous alkoi, vaikkei kello mielestämme ollut kovinkaan
paljon. Bangkokissa liikkeet suljetaan hämmästyttävän aikaisin.
 |
| Please give this seat to monks. |
Seuraavana aamuna nousimme myöhään toteamaan että joku
muu oli syönyt puolet Marikolle tarkoitetuista jugurteista. Nautimme kuitenkin
täysin mitoin kohtalaisen simppelistä aamiaisesta, jonka jälkeen suuntasimme
skytrainilla Siam Squarelle, Bangkokin kalleimmalle ostosalueelle. Opaskirjamme
mukaan Bangkok on shoppaajan taivas, ja jopa shoppaamista vihaavat eivät voi
vastustaa sitä täällä. Siam Squaren ympäristö on täynnä erilaisia
ostoskeskuksia, joilla on erilaiset profiilit. Me kävimme näistä muutamassa,
mutta emme tunteneet vetoa shoppailuun. Enimmäkseen ostoskeskukset olivat
täynnä länsimaisia ketjuja ja loistobrändien kauppoja. Ostoskeskuksia oli
vierekkäin ainakin 10 ja kaikki olivat valtavia. Kulutushysteria oli
tunnettavissa, kun käveli pitkin siistejä katuja ohi roskapusseja pitelevien
siivoojien ja ostoskasseja kantavien korkokenkäisten naisten.
 |
| Siam Squaren liikennettä. |
 |
| Uskonto on läsnä myös shoppaillessa. |
 |
| Jono Louis Vuittoniin. |
 |
| Älä kanna kamojasi koreissa kepin avulla, osta laukku. |
 |
| Tämän taideteoksen viereinen kyltti kertoo sen olevan Bangkokin uusi symboli. Hmm. |
Bangkok on
multikulttuurinen keskus ja pääkaupunki pitääkin sisällään monien vähemmistöjen
itselleen muovaamia alueita. On Chinatown, little India, little Arabia jne jne.
Päätimme käydä näistä tsekkaamassa pienen Arabian. Nappasimme metron mestoille
ja lähdimme jalan etsimään arabialaisen kahvin tuoksua ja itämaisia liikkeitä,
joiden lomassa meiningin luvattiin olevan todella arabialainen. Emme kuitenkaan
koskaan löytäneet perille. Sen sijaan päädyimme yhdelle Bangkokin monista
“punaisten lyhtyjen” alueista. Kadun varrella oli kymmenkunta baaria ja
hierontaklinikkaa joiden kulmilla notkuivat eri-ikäiset vähäpukeiset naiset ja
iäkkäät valkoiset länkkärimiehet. Baarien takaovilta pääsi syrjäkadulle, jonka
varrella oli rähjäisiä ovia, jotka johtivat likaisiin pieniin huoneisiin,
joissa romantiikka vissiinkin tapahtuu. Emme tunteneet oloamme erityisen
mukavaksi, joten jätimme sheesha-baarien etsimisen ja palasimme metroon.
Illalla nappasimme ilmainen ferryn, joka kuljettaa
turisteja muutaman kilometrin jokea pitkin Asiatique-nimiseen night marketiin.
Kohdetta suositteli meille dormissamme asunut brittipoika. Luulimme kohteen
olevan suuri tori, jossa pienistä kojuista voi ostaa kaikenlaista ja nauttia
katuruuasta. Asiatique osoittautui kuitenkin äärimmilleen viritetyksi
luksus-kulutuskeskukseksi. Rantaravintoloista sai tähtitieteellisen kalliita annoksia
ja kojujen sijaan ostosmahdollisuuksia tarjosivat kalliit merkkiliikkeet ja
todella poshit souvenir-kaupat. Kohteessa oli kiinnostavaa lähinnä historia.
Alueen rakensi 1900-luvun alussa tanskalaisomisteinen East Asiatic Company,
joka oli ensimmäisiä Siiamin ja Euroopan välistä kauppaa tekeviä firmoja.
Sataman hienot vanhat varastot ja muuta kamaa on säästetty ja entisöity, mikä
tekee paikasta hyvin kauniin.
Niin kiva se ei kuitenkaan ollut, että olisimme
jääneet pidemmäksi aikaa. Kävelimme ulos alueelta ohi KFC:n ja muiden
ketjuravintoloiden pieneen kämäiseen ja tyhjään kadulle auki olevaan
ravintolaan. Paikkaa pyörittävä perhe näytti hieman hämmentyneeltä, kun
marssimme sisään. Mamma ilmoitti, että heiltä saa vain nuudeleita, joten
tilasimme kaksi annosta nuudelikeittoa. Teini-ikäinen tyttö tarjoili meille
läksyjen teon ohessa paikallista est-merkkistä limpparia. Punainen est-limu
osoittautui täsmälleen muumilimun makuiseksi. Tämä teki Marikon luonnollisesti
hyvin onnelliseksi. Pian pöytään tuotiin reissun ehdottomasti kehnoimmat
annokset. Pahanmakuisessa liemessä oli instant-noodeleita, jotain lihoja ja
kasviksia. Mariko ei tietenkään voinut vehnästä tehtyjä nuudeleita syödä, joten
pyysimme riisiä. Sitä jostain löytyikin, joten onkin outoa, että mestasta sai
vain nuudelikeittoa. Söimme mitä pystyimme ja lähdimme ravintolasta ulos
edelleen hieman nälkäisinä. Pettyneinä menimme hakemaan lohtua KFCstä.
Snäkkäily KFC:ssä oli varsin surullinen kokemus. Melkolailla vastenmielinen
ravinto oli houkutellut ravintolan täpötäyteen ihmisiä. Viereisessä pöydässä
thaimaalainen teinipoika levitti kasvopeilin kanssa poskiinsa valkaisevaa
meikkivoidetta, ja toisella puolella neljän hengen seurue ylipainoisia
teinityttöjä näpläsi älypuhelimia KFC-ämpärin ympärillä. Söimme tilaamamme
naurettavan pienet ranskalaiset ja kaksi palaa kanaa ja lähdimme suunnistamaan
takaisin venelaituriin.
 |
| Auringonlasku Bangkokissa. |
 |
| Asiatiquessa on melkein huvipuistossa. |
 |
| Paikallinen parantha ei vetänyt vertoja Vientianen versiolle. |
Tämä ei ollut
ensimmäinen kerta, kun Bangkokin ruokatarjonta aiheutti suuren pettymyksen.
Muuhun indokiinaan verrattuna saamamme annokset olivat järjestäen paljon
huonompia ja kalliimpia. Pienistä ravintoloista ja kadulta saatava ruoka oli
hyvin kiinalaishenkistä. Tyypillinen katuravintola tarjoili riisiä, jonka
päälle kaadetaan haaleaa valmiiksi tehtyä kastiketta tai leikataan esillä
olevaa kylmää lihaa. Vaihtoehtona tälle on annos nuudelikeittoa. Tällainen
annos maksaa katuravintolassa noin 1,5€, mutta annoksia pitää niiden suorastaan
hämmentävän pienen koon vuoksi oikeastaan tilata kaksi, jos on enemmän nälkä,
eivätkä liemet vedä vertoja Vietnamin vastaaville. Odotimme thairuualta vahvoja
ja raikkaita makuja, mausteisuutta ja tuoreutta. Näitä elementtejä emme
paikallisten suosimista ravintoloista löytäneet kertaakaan. Kalliimmat
turisteille suunnatut ravintolat tarjoilivat sen sijaan varsin maittavaa
thairuokaa, vaikka Helsingistä parempaa saakin. Pääkaupunki Bangkok
multikulttuurisena ja maan hintatasoon nähden kalliina kohteena ei tietenkään
anna maan ruokatarjonnasta kovinkaan holistista kuvaa. Pitääpä siis palata
joskus takaisin metsästämään hyvää thairuokaa.
Hostellille
palattuamme meille neuvottiin respassa myös toinen night market, joka oli auki
vain viikonloppuisin ja epäilemättä enemmän senkaltainen kuin me olimme
ajatelleet kokea - markkinat, joilta paikalliset ostavat vaatteensa ja muuta
krääsää. Oli sunnuntai-ilta, ja ainoa mahdollisuutemme vierailla siellä, joten
hyppäsimme skytrainiin ja huristelimme mestoille. Tunnelmaa ei ainakaan
puuttunut! Oli kaikenlaista kauppatavaraa, musiikkia, tungeksivia paikallisia
nuoria ja meininkiä. Meidän harmiksemme marketti oli kuitenkin sulkemassa, ja
myyjät jo pakkailivat kamojaan. Viimeisetkin olivat lopettelemassa kun me
saimme kierroksemme tehtyä. Pettymykseksemme täältäkään ei saanut mielestämme
hyvää ruokaa, vaikka paikalliset selkeästi samoja nuudelikeittoja söivätkin.
 |
| Ei-niin-hyvä soppa. |
 |
| Fucking cheap! |
Seuraavana
päivänä lähdimme testaamaan Bangkokin veneliikkennettä, sillä hostellimme
sijaitsi aivan päälaiturin vieressä. Olimme varsin hämmentyneitä erilaisten
veneiden ja lauttojen määristä ja rannassa päivystävistä myyjistä ja kojuista,
joista myytiin toinen toistaan ylihintaisempia lippuja. Systeemi on selvästi
rakennettu hämäämään turisteja maksamaan matkoistaan enemmän kuin paikalliset.
Palasimme jopa hostellillemme ihmettelemään, miten saamme ostettua lipun
normaaliin reittiveneeseen. Lopulta ratkaisu oli mennä seisomaan jonoon
“passengers without a ticket”, josta ennen veneen lähtöä virkailija kävi
myymässä kaikille 15 bahtin lipun, ja josta ohjattiin eri veneeseen kuin
“passengers with a ticket”-turistijonosta.
Alkuperäinen
pläni oli ottaa paikallisvene kaupungin merkittävimpään nähtävyyteen: Grandl
Palaceen, mutta hitaan aamumme ja venesysteemin ihmettelyyn käyttämämme ajan
johdosta arvelimme ettemme olisi enää kunnolla ehtineet palatsiin, jonka
ihmettelyyn suositeltiin varattavan puoli päivää. Päätimme mennä tsekkailemaan
Chinatownia. Menimme saamiemme ohjeiden mukaisesti lipputiskin ohi jonoon,
johon meille tulikin hetken odottelun jälkeen kolehtia kolisteleva virkailija
myymään lippuja paikallisveneeseen. Olimme hyvin tyytyväisiä, kun katselimme
liput kädessä nauhan toisella puolella kököttäviä turisteja, jotka olivat
ostaneet kaliimmat liput turistiveneeseen. Kyllä kannatti parin euron säästön
takia selvittää, miten systeemi toimii! Halpoihin liikkumismuotoihin liittyy
kuitenkin myös positiivisia oheisvaikutuksia. Pääsee paremmin kokemaan
paikallisten elämää ja yksinkertaisesti kokee enemmän. Kun säästää rahaa, saa
enemmän!
Noin 10min
venailun jälkeen oransseilla lipuilla merkitty paikallisvene parkkeerasi
laituriin, ja nousimme veneeseen muutaman munkin ja ison sekalaisen ihmisryhmän
kanssa. Turistivenettä kalliimmat liput kädessä odottavat turistit jäivät vielä
odottamaan kyytiään kun lähdimme matkaan. Katselimme Marikon
karttasovelluksesta etenemistämme, jotta osaisimme jäädä oikealla pysäkillä
kyydistä. Vene oli varsin nopea ja mukava, itseasiassa melkolailla samanlainen
kuin turistivene. Etenimme jokea pitkin muutaman kilsan. Katselimme korkeita
loistohotelleja joen vasemmalla rannalla ja rapistuneita osittain sortuneita
hökkeleitä joen oikealla rannalla. Kontrasti oli hyvin hämmentävä. Vene kaartoi
ehkä viidennen kerran laituriin joen oikeaan reunaan. Olimme perillä. Nousimme
veneestä betonilaiturille ja kävelimme siltaa pitkin katetulle terassille, joka
ilmeisesti oli jonkinlainen asemarakennus. Ulos pääsi huvittavan kapeaa
käytävää pitkin.
Otimme
suunnaksi noin kilometrin päässä sijaitsevan valtavan kultaisen Buddhapatsaan.
Golden Buddha eli Phra Phuttha Maha
Suwan Patimakon on maailman suurin kullasta valmistettu patsas. Se painaa 5500
kiloa. Kullan hinta on tällä hetkellä reilu 40 000$/kg. Patsas olisi siis
harkoiksi sulatettunakin noin neljännesmiljardin arvoinen. Patsaan arvioidaan
olevan peräisin 1200- tai 1300-luvulta, mutta jossakin vaiheessa se on
pinnoitettu uudestaan vähentämään varkaiden kiinnostusta. Suunnitelma toimikin,
sillä Burmalaisten valloitettua Ayutthayan kuningaskunnan 1767 patsas jätettiin
temppelin raunioihin. Patsasta siirrettiin muutaman kerran seuraavien 200
vuoden aikana, mutta buddhan kultaista salaisuutta ei saatu selville. Vuonna
1954 patsasta varten rakennettiin uusi talo Bangkokkiin. Kun patsasta oltiin
siirtämässä sinne vuotta myöhemmin jotain kummallista tapahtui, köydet
katkesivat ja patsas putosi maahan. Tällöin osa pinnoitteesta vaurioitui ja sen
alla oleva kulta paljastui. Tapahtumaa pidettiin suurena ihmeenä, sillä Gautama
Buddhan kuolemasta ja buddhalaisen ajanlaskun alusta oli melko tasan 2500
vuotta. Patsaalle rakennettiin uusi koti vuonna 2010, joka on hyvin suosittu
turistinähtävyys ja pyhiinvaelluskohde.
 |
| Meidän veneessä oli myös munkkeja. |
 |
| Kultainen Buddha. |
 |
| Myös temppeli oli vaikuttava. |
Tallustelimme
buddhaa kyllyksi fiilisteltyämme aikamme Chinatownissa. Kaduilla myytiin
kaikenlaista ja kyltit olivat kiinaksi. Monet katuravintolat tarjoilivat
kiinalaisia herkkuja, joihin suureksi harmiksemme huomasimme poikkeuksetta
kuuluvan haineväkeitto. Kävellessämme alkoi melko yllättäen sataa, joten
lyhensimme hieman Chinatownin visiittiä ja kävelimme kolmisen kilometriä
takaisin hostellille.
 |
| Kuja. |
 |
| Täälläkään kaikki jätteet ei mene roskiin. |
 |
| Katujen jääkahvit olivat loistavia. |
 |
| Chinatown. |
 |
| Bangkokin perustajan muistomerkki. |
 |
| 30-luvulla Bankokin perustamisen muistoksi rakennetu silta. |
 |
| Chilejä marketilla. |
 |
| Ananaksia satamassa. |
 |
| Kalastusta kanaalissa. |
 |
| Tuktukit. |
 |
| Jätehuoltojärjestelmä. |
 |
| Hostellin viereinen hedelmäkoju. |
Viimeisenä päivänämme päätimme viimein käydä
pällistelemässä Grand Palacea, Thai-kuninkaan entistä kotia. Liikkeellä olivat
tosin kaikki muutkin, sillä oli kuningattaren syntymäpäivä, ja koko maalla oli
vapaapäivä. Paitsi nähtävyyksien työntekijöillä, ilmeisesti. Päivän aikana
näimme kaikenlaista juhlallisuuksiin valmistautumista ja kuningattaren kuvia
ympäri kaupunkia. Puistoissa asenneltiin ilotulitteita ja tarjoiltiin ilmaista
ruokaa ja hiustenleikkuuta. Sanomalehdissä, joita on kaupungilla vapaasti luettavissa,
ei ollut tavallisia mainoksia, vaan yritykset kilvan toivottivat
kuningattarelle hyvää syntymäpäivää. Sanomalehdissä ei ollut paljon oikeita
uutisiakaan, vaan artikkeleja kansasta välittävästä kuningattaresta.
Grand Palace
oli tosiaankin vaikuttava, erittäin hyvin huollettu nähtävyys. Kulta- ja
peilikoristeet rakennuksissa häikäisivät auringossa. Sisäänpääsy on
kansalaisille ilmainen, muille kirpaisevan kallis (500 bahtia) - eikä mitään
opiskelija-alennuksia tunneta. Vaeltelimme loistossa muutaman tunnin ennenkö
väsyimme ja suuntasimme syömään ensimmäiseen porttien ulkopuolella olevaan
pikku ravintolaan - niin kuin kaikki muutkin.
 |
| Seinämaalaukset kertoivat tarujen tapahtumista. |
 |
| Jänniä otuksia. |
 |
| Älä usko ketään. Sinua huijataan. |
 |
| Palatseja. |
 |
| The Grand Palace. |
 |
| Mini-Angkor Wat. Mutta miksi? |
 |
| Koristeelliset koristeet. |
 |
| Häikäisee. |
 |
| Vartijapatsaat. |
 |
| Kultaiset nagat vartiossa. |
Seuraavaksi
tallustimme Khao San Roadille katsomaan, mistä olimme jääneet paitsi
majoittumalla muualle. Kävelykatua reunustivat hippiretkukojut, matkatoimistot
ja ravintolat, kuten odotettavissa olikin. Olimme kuitenkin yllättyneitä siitä,
että ravintoloiden hinnat vaikuttivat hämmentävän kohtuullisilta - hintaluokka
oli samaa kuin katukeittiöissä. Me olimme kuitenkin juuri syöneet, joten laatu
jäi testaamatta. Vaatteiden hinnat tosin olivat paljon korkeammat kuin
edellispäivänä tsekkaamassamme night marketissa, joskin tyylikin oli eri.
Täällä voisi epäilemättä bilettää muiden reissaajien kanssa. Tämä oli kuitenkin
selkeästi Bangkokin ainoa alue, joilla turisteja oli enemmän kuin paikallisia,
ja peräämme huudeltiin kojuista. Olimme tyytyväisiä valintaamme majoittua
toisella alueella.
 |
| Demokratiamonumentti. |
Seuraavaksi suuntasimme Golden
Mountille, Bangkokin korkeimmalle (ja keinotekoiselle) kukkulalle, jolla
sijaitsee kullattu temppeli, Wat Saket. Sinne oli turisteillekin vapaa pääsy,
ja hyvät näkymät ympäröivään kaupunkiin. Matkalla huipulle oli kelloja ja
gongeja, joita sai kilkutella. Itse temppelissä munkit toimittivat siunauksia
paikallisille.
 |
| Suuri gongi. |
Seuraavaksi hyppäsimme kaupungin
halki päristävään kanaaliveneeseen. Jäimme pois Siam Squaren lähettyvillä
aikomuksenamme nousta hostellillemme vievään skytrainiin, mutta törmäsimmekin
hauskaan pikku katuruokamarkettiin erään ostoskeskuksen pihalla. Maistelimme
antimia jonkin aikaa ja hämmästelimme harvinaisen rumaa, ilmeisesti
kuningatarta esittävää veistosta.
 |
| Kuningatar? |
 |
| Kanaaliveneessä. |
 |
| Tulista papaijasalaattia tarjolla. |
Meillä oli
jonkin verran ylimääräisiä bahteja jäljellä, ja ajattelimme syövämme illallista
hostellin viereisessä tyyriimmässä turistiravintolassa. Ruokalistaa jo
tutkaillessamme päätimme kuitenkin, ettemme oikeastaan halua syödä siellä. Ei
se oikein sopinut tyylimme, eikä rahallamme oikeastaan edes ostaisi sieltä
paljon mitään. Suuntasimme tien yli hieman hämärästi ostoskeskuksen
varastotiloihin sijoitettuun “Food Centeriin”, jossa oli monenlaisia
katuruokakojuja, ja putkitelkkareissa pyöri kuningattaren kunniaksi järjestetyt
juhlallisuudet. Viimein löysimme kunnon thai-ruokaa, ainakin annosten
järjettömästä tulisuudesta päätellen. Ruoka oli kuitenkin hyvää, ja iloksemme
huomasimme, ettemme olleet ainoita turisteja. Samassa kojussa ruokaili myös
vanhempi länsimaalainen pariskunta. Jälkkäriksi jaoimme Swensen’sissä
jäätelöannoksen, niinkuin amerikkalaisissa elokuvissa.
Myöhemmin
pakkasimme kamojamme niin hiljaisesti kuin saatoimme ja yritimme olla
häiritsemättä samassa dormissa nukkuvia kiinalaispoikia. Aamulla nousimme
viideltä noustaksemme aamun ensimmäiseen skytrainiin, ja sieltä airport railway
link-junaan, joka hurautti meidät lentokentälle puolessa tunnissa. Siellä
hermojamme kiristi puolitoista tuntia kestänyt check-in-jono, joka ei jättänyt
meille lainkaan aikaa viimeisten bahtiemme tuhlaamiseen lentokentän kaupoissa.
Jouduimme vaihtamaan rahaa takaisin euroiksi!
Koneemme lähti
aamuyhdeksältä, lentoaika Suomeen oli kymmenen ja puoli tuntia. Löysimme
itsemme Helsingistä nopeammin kuin olimme tottuneet bussimatkan seuraavaan
kaupunkiin kestävän.
Kolmen
kuukauden aikana matkasimme maitse linnuntietä yli 6000 kilometriä, teitä
pitkin varmasti yli 10 000. Meillä on nyt enemmän uusia kysymyksiä kuin
vanhoihin vastauksia. Matkalla tapasimme monenlaisia ihmisiä, ja opimme heiltä
paljon. Opimme myös itsestämme ja toisistamme.
Tärkeimpänä
voisi todeta, että ihmiset kaikkialla ovat loppujen lopuksi hyvin samanlaisia,
ja toisaalta kaikki yksilöt ovat erilaisia. Kuten Laosissa sanotaan, same same,
but different.
Reissumme
loppulaskuksi ynnääntyi noin 3200€ + lennot Helsingistä Pekingiin ja
Bangkokista Helsinkiin. Per nuppi tämä tekee siis 1600€, eli reilu 500€ per
kuukausi. Tähän summaan sisältyy kaikki safkat, majoitukset, bussi-, vene- ja
junaliput, ostokset ja kaikki muu mihin reissuilla rahaa kuluu (lukuun
ottamatta kahta Kiinassa vietettyä ensimmäistä viikkoa, jolloin majoitus ja iso
osa aterioista meni jonkun muun kuin meidän laskuun). Kaukomatkailun voisi
sanoa olevan kohtalaisen hyvä diili jos vertailukohdaksi ottaa vaikkapa
Helsinkiläisen yksiön vuokran.
Maailma on iso
ja ihmeellinen paikka ja sen näkemiseen ja kokemiseen kannattaa laittaa
paukkuja. Tee se jo tänään. Ja ota mukaan vähemmän tavaraa kuin me.
“It's a dangerous business, Frodo, going out your
door. You step onto the road, and if you don't keep your feet, there's no
knowing where you might be swept off to.”
- Bilbo, The Lord
of the Rings
