Älä huku hiekkaan: Alleppey ja houseboat, 12.

Lounas Kochissa ennen lähtöä.

Backwaters on yksi keskeisimpiä syitä Keralaan menemiselle. Erityisen suosittu ja mukava tapa tutustua backwaterssien moniin jokiin, kyliin ja jokia reunustaviin riisipeltoihin on houseboat, talovene. Houseboatit ovat vanhojen riisinkuljetusalusten päälle rakennettuja asuntoja ja niitä löytyy söpöistä yhden makkarin veneistä övereihin monikerroksisiin monstereihin erilaisia varustelutasoilla.

Backwatersseihin voi tutustua myös mm. Kochista järjestettävillä päiväretkillä, jollaiseen tarttuivat lähes kaikki muut hostellikaverimme. Me halusimme kuitenkin kokonaisvaltaisemman backwaters-kokemuksen, joten nostimme kytkintä ja paukimme bussilla Alleppeyyn, joka on suosituin ja helpoin paikka houseboat-reissujen järjestämiseen. Vedanta Wake Up –ketjun hostelli löytyy myös Alleppeystä. Kokemuksemme hostellista oli varsin mainio, joten menimme ilolla saman ketjun mestaan. Toivoimme myös tapaavamme siellä muita matkaajia, joiden kanssa jakaa isompi houseboat, jotta hinta ei tulisi niin kalliiksi.

Alleppeyn ranta oli täynnä erilaisia majoitusvaihtoehtoja ja veneretkien myyjiä. Paikka vaikutti suhteellisen autiolta turistien suhteen; kuulimme, että elokuussa mestoilla järjestetään suuri soutukilpa, jossa kisataan järjettömän pitkillä kanoottimaisilla veneillä, joista jokaista meloo sata miestä. Silloin alkaa intialaisten turistien sesonki, ulkomaalaiset tulevat muutamia kuukausia myöhemmin.

Pettymykseksemme myös Vedanta oli tyhjä. Majoituimme sinne kuitenkin toiveikkaina, josko joku muu ilmestyisi. Ei ilmestynyt. Yritimme kysellä, mikä olisi paras ja edullisin tapa vuokrata houseboat, ja vastaus oli tietysti hostellin kautta. Valkonaamaisilta länkkäreiltä kuitenkin pyydettäisiin kalliimpia hintoja satamassa. Lopulta päädyimmekin varaamaan reissun hostellin kautta 6000 rupialla. Tällä sai ilmastoinnin veneen makkariin, oman kokin ja kolme ateriaa. Hinta oli pari tonnia halvempi kuin netistä etukäteen scouttaamamme, ja säästyimme tinkaukselta reput selässä rannalla. Ehkä olisimme saaneet itse järkkäämällä hilattua hintaa vähän alemmas, kuka tietää, mutta ainakin meillä oli jotain takuita siitä että kokemuksesta ei tulisi ihan kehno, sillä hostelli järjesti reissuja usein ja se vaikuttaisi myös heidän saamiinsa arvosteluihin, jos jokin ei olisi niin kuin oli luvattu.

Hämis.

Illallisen löytäminen tyhjällä turistirantakadulla ei ollut ihan ongelmatonta, mutta lopulta löysimme pienen ravintolan majatalon kyljessä. Tarjolla oli fried ricea, joka oli tällä kertaa varsin länsimaalaiseen makuun soveltuvaa. Kadulla paikalliset moikkailivat meille ahkerasti, ja pari pikkutyttöä uskaltautui juttelemaankin. Hekin kysyivät, jos meillä olisi eurokolikoita täydentämään heidän kansainvälistä rahakokoelmaansa koulua varten, mutta eihän meillä ollut – ja vaikka joskus olisikin ollut, ei varmaan olisi ollut enää, sillä niitä on kysytty useasti. Annoimme heille kuitenkin kynän, jota he myös pyysivät. Tytöt tiirailivat haltioituneena vähän rikkinäistä TEKin mainoskynää, ja kiittelivät kovasti.

Illalla Perttu huomasi dormin katossa valtavan hämähäkin (jalkojen kärkien väli noin 15cm). Mariko kävi (Pertun pyynnöstä) pyytämässä henkilökuntaa apuun ja hämähäkki saatiin heitettyä ulos. Yöstä hostellissa ei tullut erityisen mukava, sillä jälleen meitä purivat ahkerasti luteet. Intiassa verenimijät sängyissä ovat tähänastisen kokemuksen perusteella ehdottomasti sääntö eivätkä poikkeus. Perttu vaihtoi tyhjässä dormissa sänkyä kesken yötä, jotta sai nukuttua.

Meidän houseboat.

Meidät haettiin houseboat-kruisellemme hostellilta tuktukilla, mikä oli kätevää, vaikka matka rantaan olikin hyvin lyhyt. Rannassa meitä odotti pieni, yhden makuuhuoneen supersuloinen houseboat ja miehistönä toimiva parivaljakko Mani ja Babu. Hyppäsimme kyytiin, köydet irrotettiin ja lähdimme matkaan. Mani kipparoi veneen irti rannasta, ja Babu väsäsi meille tervetuliaisjuomiksi sokeriruokomehut.

Babu ja Mani

Ajelimme houseboatilla pitkin jokia ja järven reunaa vuorokauden. Näimme paljon muita houseboatteja, mutta myös kauniita kotkia ja vesilintuja. Pysähdyimme ennen lounasta tekemään pienen kävelyretken Manin kotinurkilla. Kävimme morjestelemassa Manin naapureita ja ottamassa kuvia riisipellolla. Mani näytti meille myös oman kotinsa – mielestämme melko fancy, verrattuna naapurien pikku hökkeleihin. Kapteenin palkalla näyttää tulevan varsin hyvin toimeen. Vietimme myös yön köysissä kapteenin talon edustalla. Babu oli aivan mielettömän palvelualtis ja huomaavainen butleri. Hän toi meille illalla hyttyssavun ja teki kaikkensa, jotta meillä olisi hyvä olla. Tippasimme fantastisen illallisen jälkeen Babulle 100 rupiaa. Kapteenimme Mani meni yöksi kotiin, mutta Babu nukkui veneen terassilla.

Houseboatteja oli paljon, suurin osa tyhjinä parkissa.

Huoneessamme oli ilmastointi ja kaikki tarvittavat mukavuudet, mutta sängyssämme oli varsin paljon muurahaisia ja huoneen seinillä oli luteiden jätöksiä. Pääsimme lopuksi muurahaisista eroon Sri Lankan Kandystä ostamallamme citronella-voiteella. Citronella on sitruunan tuoksuinen yrtti, joka karkottaa hyvin tehokkaasti hyönteisiä. Muurahaiset eivät kerta kaikkiaan pystyneet ylittämään voiteella piirrettyä viivaa, joten katkaisimme sen avulla muurahaisten reitit sänkyymme. Laitoimme voidetta myös luteiden reiteille ja viritimme hyttysverkkomme sängyn päälle. Nukuimme oikein makeasti, eikä yksikään ötökkä häirinnyt meitä yön aikana.