Muang Khua 30.6.-1.7.

Saavutimme rajan jo seitsemän jälkeen aamulla. Vietnamin puolella vaihdoimme viimeiset dongimme kipeiksi. Paperilla kurssit olivat ihan ok, mutta käytännössä virkailijat vaihtoivat rahaa suhteella 3:1 (oikea kurssi 2.7:1) pienien seteleiden ja vaihtorahan puutteen tai oman kukkaron lihottamisen takia. Laosin puolella rajaa törmäsimme kuitenkin odotetusti vielä härskimpään korruptioon. Viisumin 35 dollarin hinnan päälle virkailijat veloittivat palvelumaksua viisumin laittamisesta passiin 10 000 kipiä, leimaamismaksua 10 000 kipiä ja lämpötilan mittaamismaksua 3000 kipiä (sitä paitsi epäilemme infrapunavalolla otsaan osoittamisen kertovan mitään mahdollisesta kuumeesta). Yhteensä siis 23 000 kipiä eli noin 2,10€ ylimääräisiä kuluja. Kuittiin sisällytettiin vain virallinen viisumin hinta.

Laosin puolella puhelinverkko hävisi, ja köröttelimme jokusen tunnin Muang Khuaan, parin tuhannen asukkaan kylään kahden joen ja tien risteyksessä. Menimme sveitsiläisten kanssa Pertun bussista spottaamaan hauskannäköiseen majataloon joen rannalla. Kahden hengen huoneet maksoivat 50 000 kippiä. Nettiä tai kuumaa vettä ei ollut, mutta sähköt toimivat suurimman osan ajasta. Majaalo tarjosi myös illallista ja aamiaista. Pian meidän jälkeemme majatalolle tallustivat myös bussissa ollut vanhempi saksalainen pariskunta ja saksalainen nainen, Jule. Hieman myöhemmin sinne saapuivat myös nuorempi saksalainen pariskunta, Ben ja Elena, joka toi paikalle ranskalaisen naisen, Lucyn, ja chileläisen miehen, Benjaminin. Me kaikki olimme aamulla lähdössä jokea pitkin veneellä kohti Muang Ngoi Neuaa, ja illallistimme ja söimme aamiaista yhdessä.

Muang Khuassa ei ollut erityisemmin nähtävää. Kylä oli unelias, eikä turisteista liiemmin välitetty. Kukaan ei siis tullut missään vaiheessa pushaamaan meille yhtään mitään tai tarjoamaan kyytiä. Miten virkistävää riivaajien täyttämän Vietnamin jälkeen! Muang Khuan marketilta ostimme kasan edullisia hedelmiä ja lounastimme ja kahvittelimme muutamassa pikku ravintolassa. Vietnamin herkullista kahvia jäimme kaipaamaan heti – tästä kylästä näytti saavan vain nescafe-annospusseja ja kuumaa vettä extrasokerilla. Saksalainen Jule testasi kaikki kylän netifasiliteetit yrittäessään lähettää viestiä poikaystävälleen. Kylässä yhdellä majatalolla oli wifi, mutta he eivät suostuneet päästämään maksustakaan muita kuin majatalon vieraita käyttämään sitä. Myöskään paikallinen nettikahvila ei antanut käyttää wifiä. Kylän kumpikaan pankkiautomaatti ei toiminut, mutta onneksi pankki vaihtoi euroja kipeiksi hyvällä kurssilla. 

Perttu, Joel ja Melissa guesthousen parvekkeella.

Näkymät guesthousesta.

Muang Khua. Kanat asustelivat kadulla.