Suzhou 1.-3.6.

Päätimme käydä tsekkaamassa pari Shanghain lähellä olevaa pikkukaupunkia siinä toivossa, että löytäisimme vanhempaa arkkitehtuuria ja kulttuurikokemuksia. No, ensiksi suuntasimme kiinalaiseen pikkukaupunkiin Suzhouhun, jossa asuu vaivaiset 6 miljoonaa ihmistä. Tai oikeastaan ihan ensiksi vietimme vielä yhden yön Shanghaissa. Kiinassa näyttää olevan tyypillistä nostaa majoitusten hintoja viikonlopuiksi, jolloin kiinalaisturistien massat täyttävät matkailukohteet. Molemmista syistä viikonloppuisin on huono idea matkustaa minnekään turistipaikkaan. 

Sunnuntai-iltanakin Suzhou oli varattu melko täyteen, ja meidän piti etsiä yösijaa budjettihotellista, joka sijaitsi ”Technology Parkissa” keskellä ei mitään rakennustyömaiden ympäröimänä. Metrolta oli hostellille matkaa vain noin 100 metriä, mutta meillä ei ollut kunnon ohjeita eikä karttaa, satuimme valitsemaan epäoptimaalisen exitin metrosta ja vettä satoi kaatamalla. Nämä seikat johtivat mielenkiintoiseen tienkyselyrumbaan (osoite meillä sentään oli kiinaksi), joka ei lopultakaan johtanut mihinkään. Kiinalaisten mobiiligepsit eivät joko löytäneet osoitetta tai sijoittivat sen aivan eri mestaan kuin piti. Samalla kadulla työskentelevät ihmiset eivät tienneet kadun nimeä, eivätkä vastapäisen liikkeen työntekijät tienneet, että tien toisella puolella on kolossaalinen hotelli, jonka nimi näkyy metroasemalle saakka, jos katsoo oikeaan suuntaan. ChinaMobilen liikkeen työntekijä soitti ystävällisesti puolestamme heidän englanninkieliseen sim-korttipalveluunsa, josta ei yllättäen osattu auttaa. Ehkä ei ollut ihan selvää, että etsimme hotellia emmekä sim-korttipalvelua, vaikka kannoimme rinkkoja, valuimme vettä lattialle ja heiluttelimme hotellin nimeä ja osoitetta.

Sadetta päin ja kohti hotellia.

Löysimme lopulta majoitukseemme ja lampsimme checkaamaan sisään ja kastelimme siinä ohessa aulan lattian märäksi heittäessämme takkeja ja reppuja selästä. Huone oli 12. kerroksessa ja tarjosi hyvät näkymät rakennustyömaille. Levittelimme kamamme kuivumaan, kävimme suihkussa ja lähdimme etsimään ruokaa. Kysyimme respasta ravintolasuosituksia. Pienen säädön jälkeen englantia jotenkin osaava poika kaivettiin takahuoneesta vastaamaan kompleksiin kysymykseemme ”Restaurant? Near? Food?” (lisää pantomiimiesitys tähän) . Suositus oli ottaa metro Times Squarelle ja etsiä ruokaa sieltä. Hotellimme lähellä ei ollut ilmeisesti mitään muuta kuin operaattoriliikkeitä.

Koko hotellihuone muuttui kuivauskaapiksi.

Noh, teimme työtä käskettyä ja nappasimme metron Times Squarelle. Se ei ollut aivan mitä odotimme. Suzhoun Times Square osoittautui yhdeksi isoimmista ja övereimmistä ostoskeskuksista mitä olemme nähneet missään. Myimme heti kärkeen sielumme saatanalle ja laahustimme burger kingiin nappaamaan nopeat mätöt. Tämän jälkeen kävimme tsekkaamassa ostaria ja ihmettelimme maailman suurin ledikattoa. On kohtalaisen veikeää, että ledikaton todetaan olevan maailman suurin ja vielä erikseen huomautetaan, että se on suurempi kuin jenkeillä on Las Vegasissa. Illalla ledikatossa pyöri todella psykedeelisiä lyhyitä animaatioita, joista jotkut olivat todella kuumottavia, tyyliin dinosaurukset hyökkää katosta (teoksissa oli myös äänet). Aivan överi mesta kaikin puolin. Suzhoun Times Squarella voi oikein hengittää ja kehollisesti tuntea talouskasvun, länsimaalaiset ihanteet ja kulutushysterian, joka on ottanut urbaanit kiinalaiset tiukkaan otteeseensa. 

Times Squaren LED-taulu.

Täältä löysimme myös matkan ensimmäisen oikean supermarketin, siis siinä mielessä että se oli kulmakauppaa suurempi (sinnekin koetimme kysyä tietä kun näimme liikkeen nimen jossain valotaulumainoksessa, mutta kikattelevat myyjätytöt samassa ostoskeskuksessa eivät osanneet auttaa). Paikka olikin kuin Stockan Herkku pari kertaa upgreidattuna. Hämmästelimme riistohintoja ja hyväksyimme kaikki tarjotut maistiaiset länsimaisista luksussafkoista. Myös kiinalainen tuore maito oli maistetavana. Lisäksi mestoilla pyöri propagandavideo, jonka tarkoituksena oli epäilemättä palauttaa kiinalaisten usko kotimaiseen maidontuotantoon parin vuoden takaisen maitoskandaalin jälkeen. Kaikkialla muualla näkemämme maito on roudattu Euroopasta, Australiasta tai Uudesta-Seelannista ja maksaa maltaita. 

Seuraavaksi yöksi pääsimme lähemmäs keskustaa ihan oikeaan kivaan hostelliin, ja näimme Suzhoun toisen puolen. Vanhaa kiinalaista arkkitehtuuria ja kanaaleja, puutarhoja, katuständejä ja pikkurafloja joista herttaiset englantia puhumattomat ihmiset tarjoilevat herkullista ruokaa. Joskus Suzhou tunnettiin Aasian Venetsiana. Tällä kertaa kun kysyimme tietä, paikallinen opiskelija neuvoi ihan oikeaan mestaan ja saattoi meidät lähes perille asti (tietä on kysyttävä, sillä kartta-appissamme kaikki hostellit on ainakin toistaiseksi sijoitettu noin kilometrin väärin, mikäli niitä sieltä löytyy, ja teiden nimiä, sekä oikeastaan myös teitä, on yleensä erittäin rajoitetusti näkyvillä). Kaikissa majoituksissa on tähän asti aina ollut saatavilla vedenkeitin, joten kävimme paikallisessa teeliikkeessä hankkimassa itsellemme mainiota vihreää teetä.

Suzhoun kuuluisin puutarha.

Illalla kanaalit oli valaistu.