Shanghai 25.5.-1.6.

Matkan toinen viikko vietettiin Shanghaissa. Teimme yritysvierailut UPM:lle ja KONEelle, ja näimme myös näiden lähikaupungeissa sijaitsevat tehtaat. Vierailimme myös Suomen pääkonsulaatissa ja Fudanin ja Tongjin ylioppilaskuntien luona. Suomesta roudatut koivuhalot pääsivät viimein käyttöön, kun niillä lämmitettiin Tongjin Design Factoryn katolle rakennettu sauna. Oli muuten hyvät löylyt!

Shanghain kaupunkikuvassa on onnistuttu jokseenkin paremmin kuin Pekingissä, ja kaupunki on paljon tiiviimmin rakennettu. Asukkaita Shanghaissa on aika lailla saman verran kuin Pekingissä, autoja on jonkin verran vähemmän ja uusia rekisterikilpiä huutokaupataan (vai arvotaan?) vähemmän kuukausittain.

Pekingin ikivanhoihin kulttuurinähtävyyksiin verrattuna Shanghain nähtävyydet ovat melko säälittävät. Päävetonauloja ovat kävelykatu, the Bund, josta voi katsella vastarannan pilvenpiirtäjien valoja illalla, sekä joen alittava Sightseeing Tunnel, jonka valoshow aiheutti lähinnä epäuskoa (tunnelin kaivaminen kanaalin ali sitä varten on maksanut maltaita ja parin minuutin ride maksaa viisikymppiä (yuaneina toki), joten miten show voi olla niin paska?!). Kaikki sillat joen yli on kätevästi jätetty rakentamatta, eikä jalankulkijoille ole tunnelia. Joen toiselle puolelle pääsee turisti vain taksilla, metrolla tai sightseeing tunnelia pitkin. 

Me tykkäsimme ehdottomasti eniten Shanghain vanhasta kaupungista. Toisin kuin eurooppalaiset old townit, se ei ollut palanen hyvin säilynyttä satavuotista arkkitehtuuria ja kalliita turistiravintoloita ja matkamuistoliikkeitä, vaan ränsistynyt, lähes slummia muistuttava pikkuisten kujien, hökkeleiden ja sähköjohdoissa kuivuvien pyykkien sokkelo. Pienten ravintoloiden edessä oli kadulla muovilaatikoissa mereneläviä, ja kadun varsilla myytiin kaikkea mahdollista. Monet ihmiset hymyilivät ohikulkeville länkkäreille, ja myyjien kanssa kommunikoitiin laskimella ja käsimerkein. Lähempänä rantaa alue muuttui ihan yhtäkkiä turistibasaariksi, jossa huudeltiin englanniksi ja pushattiin ruokia grilleistä. Talotkin olivat paremmassa kunnossa. Vanhakaupunki loi mielenkiintoisen kontrastin lähellä kohoaville pilvenpiirtäjille ja vieressä pauhaavalle 8-kaistaiselle moottoritielle. Olisi mielenkiintoista tietää, millaiset suunnitelmat alueen suhteen on tulevaisuudessa. Saavatko asukkaat pitää röttelönsä, vai tuleeko tilalle uusia pilvenpiirtäjiä?

Shanghaissa eriarvoisuus tuli iholle useiden kerjäläisten ja ruusuja kaupittelevien surkeiden hahmojen muodossa. Emme tietenkään tiedä, olivatko köyhät alun perin shangailaisia vai muualta tulleita, mutta Kiinan sosiaaliturvajärjestelmän riittämättömyys on ihan yleisesti tiedossa ja kommunismin aatteen vastaista. Puolueen kyllä sanotaan nostaneen puoli miljardia ihmistä köyhyydestä, mutta jäljelle jääneitä se tuskin lohduttaa. Köyhiä on tietenkin kaikkialla eikä Kiinalla varmaan olisi varaa pohjoismaiseen hyvinvointijärjestelmään, mutta yhteiskunnan kykenemättömyys pitää huolta kaikista huonoimmassa asemassa olevista, kuten onnettomuudessa vaikeasti epämuodostuneista, pistää vihaksi. Kiinassa perhe ja suku muodostavat yksilön turvaverkon – jollei näitä ole, ei ole ketään.

Takaisin matkailuun: Shanghaista oli helppoa hankkia edullista ruokaa. Joka kulmassa on pikkuinen kauppa, tyypillisesti FamilyMart, josta saa parilla yuanilla erilaisia dumplingeja ja merilevään käärittyjä kalalla täytettyjä riisipalloja. Lisäksi joka puolella pyörii pikkuisia kärryjä, joista voi ostaa nuudelikeittoa, hedelmiä, tofuja, kanavartaita tai muuta sapuskaa suunnilleen eurolla. Monilla kaduilla on myös tosi halpoja ja yksinkertaisia pikku ravintoloita. Toki on helppoa syödä myös kalliisti.

Öinen Shanghai.

 Shangaissa tyypillistä huvia on istuskella pilvenpiirtäjien kattobaareissa nautiskelemassa ylihinnoiteltuja alkoholeja ja katsella kaupungin valoshowta (joka tosin loppuu klo 23). Länkkäreiden on myös mahdollista mennä yökerhoihin kalusteiksi bilettämään ilmaisen viinan voimalla. Setti toimii niin, että bilepromoottori hoitaa diilit klubien kanssa ja hoitaa länkkäriporukan paikalle. Klubilla saa vaihtelevan laatuista ilmaista viinaa aina ihan sieltä asetoninkatkuisisata keitoksista lähtien fiineihin drinksuihin. Meininki voi olla aika nihkeää (pääsy estetty ”parempiin” osiin klubia, ei voi liikkua vapaasti ja on todellakin kalusteena), mutta kuulimme myös todella eeppisistäkin ja hyvistä illoista. Kalusteiksi hankitut länkkärit asemoidaan klubilla keskeiseen positioon, jotta sivummalla istuvat oikeat asiakkaat (rikkaat kiinalaiset) voivat meininkiä vaivattomasti katsella. Me emme käyneet tätä nimenomaista toimintaa harjoittamassa, nämä tiedot ovat muulta jengiltä ja suomalaisilta vaihtareilta. 

Vähän kuten kunnon stadilaiset, shanghailaiset ovat myös hyvin ylpeitä shanghailaisuudestaan. Kysyttäessä he korostavat olevansa original shanghainese, eivätkä mitään muualta tulleita muuttajia. Kuulimme myös, että muualta muuttaneilla voi olla vaikeuksia päästä sisään Shanghain piireihin. Tämä pätee myös ulkomaalaisiin, ja suomalaisilta yrittäjiltä kuulimme Kiinan suosivan vahvasti omien kansalaistensa yrityksiä – muiden kohtelua voisi kutsua välillä jopa kiusaamiseksi.

Sanotaan, että Eurooppa museoituu ja Kiinassa on tulevaisuus. Vaikka Shanghai päräyttävä ja kiehtovan futuristinen paikka onkin, emme kyllä tällaista miljöötä välttämättä valitsisi Euroopan yli. 

South Bund Soft Spinning Fabric Marketin yhdessä räätälikojussa hommaamassa mittatilauskuteita.

Uudesta mekosta tuli hieno.

PS. Vinkkinä Shangaihin matkaaville: hyttysmyrkyt messiin. Vaikka ollaan kaupungissa, hyttysiä tai muita purevia ötököitä on paljon.

Shanghain julkiset vessat olivat putipuhtoiset.