Idän pikajuna 7.-8.6.

Istumme paraikaa halvimman junan halvimmassa luokassa 20-tuntisella matkalla Guangzhouhun. Matkaa kertyy linnuntietä varmaan päälle tuhat kilometriä.

Kiinassa on kolme erilaista junatyyppiä: uudet luotijunat (tunnus D (ja G?)), hitaat junat (tunnus K) ja hieman hidasta nopeammat junat (T). (Liikkumisvaihtoehtoja on kätevä tarkastella osoitteessa qunar.com, mikäli kiinankielinen sivu ei haittaa.) Luotijunat ovat näistä luonnollisesti kalleimpia, ja taittavat matkat neljäs- tai kolmasosassa hitaan junan matkustusajasta. K- ja T-junissa on kolme tai neljä erilaista luokkaa, vähän junasta riippuen: hard seat, soft seat, hard sleeper ja soft sleeper. Osassa junista, kuten tässä meidän junassa, on vain yksi penkkiluokka. Tyypillisesti penkkiluokissa matkaa köyhälistö. Kun penkit myydään loppuun, junaan myydään seisomapaikkoja. Penkin hinta tälle matkalle oli 192 yuania, eli päälle 20 euroa. Karkeasti sanottuna kovan makuupaikan hinta on kaksinkertainen ja pehmeän makuupaikan kolminkertainen tähän nähden. Luotijunan hinta on suunnilleen sama kuin kovan makuupaikan hitaassa junassa, siellä missä luotijunia kulkee.

Junassamme penkit on sijoitettu toisella puolen käytävää kuuden ja toisella puolen neljän penkin ryhmiin, joiden keskellä on pieni pöytä. Kätevä tapa maksimoida penkkien määrä junassa. Penkkejä ei voi luonnollisesti kaataa, vaan selkänojat ovat täysin pystysuoria. Penkit ovat kuitenkin suht pehmoisia ja muuten ok. Hattuhyllyllä ei ole tarpeeksi tilaa koko junavaunun matkatavaroille, saati sinne halajaville matkustajille. 

Meillä on mukana moninaisia snäkkejä selviytymiseen, mutta yllätykseksemme junassa myydään vaikka mitä. On ruoka-annoksia, hedelmälautasia, lämpimiä maisseja, snäkkejä, vakuumipakattuja kananvarpaita ja lihankaltaisia tuotteita, erilaisia juomia. Ja mikäli se ei riitä, asemille pysähdyttäessä laitureilta myydään ovien tai ikkunoitten kautta lisää erilaisia ruokia ja muita tarvikkeita, kuten nuudelikeittoja, kanankoipia ja röökiä.
 

Pysähdykset asemille ovat tällä junalla huomattavan pitkiä, yhdellä asemalla vietettiin varmaan puoli tuntia.

Kaiken päälle vaunussa on säännöllisesti miehiä pitchaamassa mitä omituisimpia tuotteita. Tähän mennessä olemme nähneet esittelyt kynsienhoitosetistä, pyyhkeestä (esittelijä jopa kastoi päänsä ämpäriin ja kuivasi hiuksensa vakuuttaakseen, että tavara toimii), hierontalaitteesta, lihaksia stimuloivasta sähköshokkijutusta ja vyöstä. Kaikki myyntishowt noudattavat samaa kaavaa. Ensin on muutaman minuutin pitchi, sitten on demo ja tuote jaetaan pöytiin ihmeteltäväksi. Tätä seuraa noin vartti epämääräistä huutamista, ja vitsejä päätellen muiden matkustajien naurahduksista. Sitten vaihdetaan tuotetta. 

Eikä pidä unohtaa mielenkiintoista musiikkia, joka soi vaunussa koko ajan. Musiikilla pyritään selkeästi miellyttämään kaikkia, sillä kaikki lapsikuorosta rokkiin on kuultu.

Meidän matkamme ei alkanut kovin smoothisti, sillä ensiksi Mariko pudotti hattunsa viereisen penkkirivin niskaan, ja heti perään Perttu heitti pöydällemme jätetyn roskapussin ohikulkevaan kärryyn, joka kyllä olisi ulkonäkönsä puolesta voinut olla roskakärry. Kärryleidin reaktiosta selvisi kuitenkin hyvin nopeasti, ettei näin ollut: nainen huusi erittäin loukkaantuneesti NOOOOOOOOOOOOO! ja näytti, että kärryssä oli ruoka-annoksia. Noukimme roskat takaisin ja etsimme roskiksen muualta. Ympärillä olijoita kyllä nauratti.

Tähän asti meidän osastomme on ollut täpötäynnä, mutta muualla näkyy kyllä jonkin verran yksittäisiä tyhjiä penkkejä. 

Lopuksi todettakoon, että junassa on ihan mahtava tunnelma, ja pienestä epämukavuudesta huolimatta meillä on ollut tosi hauskaa, eikä missään vaiheessa ole ollut tylsää. 7 tuntia mennyt, 13 jäljellä.

Update: Varovasti jo toivoimme, että yöksi juna olisi tyhjentynyt lisää, sillä alkumatkasta vaikutti että junasta jäi asemilla enemmän porukkaa kuin tuli kyytiin, ja tyhjiä penkkejä oli paljonkin. Kävi kuitenkin päinvastoin, ja juna tuli ihan tupaten täyteen, ”seisomapaikkoja” myöten.  Pystysuora penkki osoittautui suunnilleen mahdottomaksi nukkumisalustaksi, kun selkää ei voi rentouttaa. Ei olisi tarvinnut kuin pari senttiä kallistusta, niin homma olisi ollut ihan bueno! Kokeilimme niin montaa asentovariaatioita kuin kahdella ihmisellä ja kahdella vierekkäisellä penkillä saattoi, mutta lopputulos oli ettei matkalla kyllä juuri nukuttu. Eivät nukkuneet muutkaan, vaikka suurimmalla osalla penkillisistä yritys oli kova. (Rikastuttavasta kokemuksesta viisastuneena päätimme valita seuraavaan yöjunaan kovan makuupaikan, vaikkei se mahdukaan budjettiin.) Saavuimme siis melko uupuneina Guangzhouhun, jossa joku pimeä taksikuski yritti heti ukottaa ja tarjosi matkaa hostellille 100 yuanilla, vaikka tiesimme ihan hyvin, että virallisella taksilla hinta olisi 11 yuania. Valitsimme sitten metron, joka maksoi 2 yuania.