Älä huku hiekkaan: Hanoi 17.-21.6.

Xingpingistä menimme bussilla Guiliniin, josta junalla Nanningiin, jossa vietimme yhden yön. Sieltä saimme viimein ajankohtaista tietoa Vietnamiin matkaamisesta ja hankimme liput aamubussiin Hanoihin. Rajamuodollisuudet Friendship passagella Vietnamin koillisrajalla sujuivat oikein lungisti. Jostain jännästä syystä pohjoismaat ovat Vietnamissa n. 10 valtion listalla, joista maahan tulemiseen ei tarvitse viisumia, tosin leiman saa vain pariksi viikoksi kerrallaan. Meille virkailija iski leiman kesäkuun loppuun asti – saimme siis 13 päivää aikaa vierailla Vietnamissa.

Meillä oli jäljellä jonkun verran yuaneja, ja arvelimme saamamme niille paremman kurssin Vietnamin puolelta kunnon pankista kuin rajalla käteistä vaihtavilta onnenonkijoilta (joista meillä oli Afrikasta erittäin huonoja kokemuksia, ja funtsimme, että never again). Kävi kuitenkin ilmi, että yuanien vaihtaminen Vietnamissa oli vaikeaa, varsinkaan millään järkevällä kurssilla, eikä pieniä rahoja hyväksytty lainkaan. Lopulta saimme vaihdettua suurimman osan rahoistamme paikalliseen valuuttaan, tosin huonommalla kurssilla kuin rajalla tarjottiin. Opimme myös, että Vietnamista ei dongeja saa viedä ulos ollenkaan, ja muualla ne ovat täysin käyttökelvottomia. Pitää siis olla viisaampi ja vaihtaa ne dollareihin (täällä myös käypä valuutta) ennen lähtöä. Euroille saimme mielestämme ihan hyvän kurssin.

Heti ensimmäisellä illallisella muistimme, miksi rakastamme aasialaista ruokaa. Tätä oli odotettu! Paistettu seafood vermicelli (eli ohut riisinuudeli), vietnamilaiset kevätrullat ja simpukat veivät kielen menneessään. Joka paikasta saa tuoreita hedelmämehuja, vietnamilainen kahvi on herkullista, ja hostellisänkyjenkin hintaan sisältyy kunnon aamiainen. Ruuan puolesta ei haitannut yhtään lähteä Kiinasta, vaikka saimmehan Kiinastakin ajoin aivan mielettömiä makuelämyksiä.

Majoitumme Hanoin Old Quarterissa, kuten koko muukin länsimaailma. Täällä skootterit eivät aja kovin usein jalkakäytävällä, mutta jalkakäytävällä ei mahdu myöskään kävelemään parkkeerattujen skootterien, katukeittiöiden, krääsänmyyjien ja kaiken mahdollisen tavaran blokatessa ne. Liikkuminen kävellen on jokseenkin uuvuttavaa, sillä koko ajan on pelättävä tulevansa yliajetuksi. Liikennesäännöt eivät koske ketään, vaan pienemmät väistävät isompia. Jalankulkijat väistävät siis kaikkea. Päästäkseen kadun yli on uhmattava kuolemaa ja hivuttauduttava skootterimassan lomitse. Suosituin liikkumismuoto makaajalle on xe om, eli skootterin takana istuminen. Lisäksi täällä on cycloja, eli pyöriä joiden eteen on kiinnitetty kahden mentävä penkki, monta taksifirmaa ja jokseenkin hämmentävä bussiverkko. Me suosimme busseja, sillä ne ovat halpoja eikä niitä käyttäessä tule kusetetuksi. Lisäksi niissä voi jutella muille matkustajille, jotka ovat ehkä Hanoin ainoita henkilöitä, jotka eivät yritä hyötyä sinusta vaan juttelevat muuten vaan.

Panimme myös merkille, että kerjäläiset loistavat Hanoissa poissaolollaan. Syytä tähän emme tiedä.. mitenköhän Vietnamilainen sosialismi toimii? Mainittakoon myös, että Vietnamissakin facebook (ja joitakin muita palveluita ja nettisivuja) on estetty.

Hanoissa kävimme tsekkaamassa oikeastaan vain pari nähtävyyttä; Temple of Literaturen, kasvitieteellisen puiston, luonnollisesti Old Quarterin ja sen Night Marketin sekä pari järveä. Muut nähtävyydet jäivät välistä erilaisten sattumusten ja karttaväärinymmärrysten takia. Meidän oli myös tarkoitus mennä ilmaiselle kiertueelle paikallisen opiskelijan kanssa, mutta sekin jouduttiin perumaan oppaamme äidin sydänkohtauksen takia. Hanoissa hotelleista ja hostelleista on vaikea saada puolueettomia suosituksia nähtävyyksistä ja jatkomatkustuksesta, sillä kaikki majoituspaikat ovat myös matkatoimistoja. Valmiiksi järjestetyt tourit ovat täällä erittäin tyypillinen matkustusmuoto, ja omatoimimatkailusta saa heikosti tietoa muualta kuin muilta reppureissaajilta, joista heistäkin suuri osa valitsee suhteessa halvat järkätyt reissut. Meitä turistijoukon kanssa pööpöily ei innosta, vaikka emme itse järkätessämme juuri säästäisikään rahaa. Ainakin olemme koko ajan kontrollissa omista tekemisistämme ja voimme tehdä spontaaneja muutoksia; mennä minne tuuli kuljettaa.

Alkuperäinen pläni oli suurin piirtein rundata Vietnamia pitkin alas Hanoista Ho Chi Minh Cityyn (eli Saigoniin), paukkia sieltä Kambodzan kautta Laosia ylös pohjoiseen ja sieltä Thaimaahan ja lopulta Bangkokiin, josta meillä on peluulento Suomeen 13.8.2014. Ei tarvinnut kovin kauaa karttoja tsiigailla, että tajuttiin suunnitelman olevan täysin järjenvastainen. Kaksi kuukautta ei voi yhtään mitenkään ikinä riittää tällaisen reissun tekemiseen, ellei lennä kaikkia siirtymiä. Omstart ja back to the drawing board.

Olimme varanneet Hanoista kivan hotellin (hinta 17$/yö/huone) kahdeksi yöksi, jotta voisimme totutella uuteen maahan ja hektiseen Hanoihin mukavasti luksustellen. Näiden kahden päivän ajattelimme riittävän jatkosuunnitelmien laatimiseen, mutta jälleen kerran vaihtoehtoja on rajattomasti, tietoa heikosti ja maailma täysin auki. Varasimme läheisestä hostellista dormisängyt vielä pariksi yöksi, jotta ehdimme ottaa asioista selvää ja säätää yhteydet seuraavaan paikkaan. Ajattelimme saavamme hostellista myös arvokasta tietoa muilta Vietnamin reissaajilta (joita Hanoissa riittää). Pläni toimikin hienosti, tapasimme hostellissa paljon todella mukavaa porukkaa ja saimme arvokasta tietoa.

Uudempi suunnitelmamme on karkeasti seuraava. Hengataan nämä pari viikkoa pohjois-Vietnamissa, josta lähdetään länteen, Laosiin. Rauhoitutaan Laosissa tovi ja jatketaan länteen pohjois-Thaimaahan, josta kurssi käännetään kaakkoon kohti Kambodzaa ja mighty Mekongia. Pöristellään Kambodzan läpi etelä-Vietnamiin katsomaan Mekongin deltaa ja kelluvia kyliä ja otetaan lopulta lento Bangkokiin, jossa vietetään vielä muutaman päivän loma ennen paluuta Suomeen. Tämän luurangon ympärille kehitetään enemmän tai vähemmän spontaanisti tarkempia suunnitelmia, joista akuuteinta on seuraavien 10 päivän suunnittelu.

Yleisesti Hanoista tehdään reissuja ennen kaikkea kahteen kohteeseen: pohjoisen vuoristoon Sapaan ja itärannikon paratiisimaisemiin Halong Bay:hyn ja sen saariin. Molempia kohteita kehutaan kaikissa kirjoissa ja kaikilla reissareiden sivustoilla. Myös kaikki tapaamme travellerit ovat kehuneet paikkoja. Ainoana miinuksena molemmat ovat aivan täysin turistisoituneita. Pohdimme pitkään haluammeko mennä näihin paikkoihin. Plussapuolella olemme todella hyvin perehtyneet näihin mestoihin, niihin on helppoa ja mukavaa mennä ja tiedämme aika hyvin miten reissusta saa hyvän ja kohtuuhintaisen. Kaikki ovat myös kehuneet mestoja. Miinuspuolella paikat voivat osoittautua todellisiksi turistihelveteiksi ja on mahdollista, että joudumme johonkin paskaan mestaan ja päädymme maksamaan ylihintaa huonosta safkasta, majoituksesta tai aktiviteeteista.

Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätimme lähteä aluksi Halong bayn suurimmelle saarelle Cat Ba:lle ottamaan vähän iisiä rannalle. Siellä meillä on aikaa miettiä jatkosuunnitelmia. Hanoin hyperaktiivinen ja kuolemaa uhmaava skootteriskene, turistin kusettajat, länkkärimassat ja hektinen rytmi ovat vetäneet vanteet pään ympärillä hieman turhan kireälle. Pieni loma tekee varmasti todella hyvää. Suomesta reissua varten ostettu hammock - tuo jokaisen levyttäjän, laiskottelijan ja chiläxääjän tärkein varuste on kulkenut mukana jo yli kuukauden purkautumatta kertaakaan pussistaan. On korkea aika etsiä pari palmua ja antaa trooppisten tuulten hulmutella laskuvarjokankaista riippumattoa, sekä sen päällä köllivää turhankin valkoihoista matkalaista.